Hän se nyt yksin ylläpiti keskustelua vieraan kanssa. Vaimo istui ääneti ja seurasi ihmeissään sitä muutosta, mikä vanhassa vaimossa oli tapahtunut. Vieraan tulosta saakka hän ei ollut sanonut sanaakaan. Hänen lempeä ja ystävällinen kasvonilmeensä oli kadonnut. Hän oli työntänyt ruoan luotaan ja istui jäykkänä ja suorana, painautuneena ovenpieltä vasten, ja tuijotti suoraan eteensä kasvot ankarina ja kivettyneinä.
"Keisarin tarkoitus oli, että hän saisi viettää onnellista elämää", sanoi vieras. "Mutta kaikesta hänen hyvyydestään huolimatta on Faustinakin pettänyt hänet."
Vanhus hätkähti näitä sanoja, mutta nuori vaimo laski kätensä rauhoittavasti hänen käsivarrellensa. Sitten hän alkoi puhua lämpimällä, lempeällä äänellään: "Minä en kuitenkaan voi uskoa, että vanha Faustina on ollut niin onnellinen hovissa kuin sinä sanot", sanoi hän kääntyen vieraan puoleen. "Olen varma siitä, että hän on rakastanut Tiberiusta aivan kuin omaa poikaansa. Voin käsittää, kuinka hän ylpeili hänen jalosta nuoruudestaan, ja voin myös ymmärtää, mitä surua hän on tuntenut, kun tämä vanhuutensa päivinä on antautunut epäilysten ja julmuuden valtaan. Hän on varmaan joka päivä neuvonut ja varoittanut häntä. Hirveätä on hänen ollut aina turhaan pyytää. Lopulta hän ei ole sietänyt nähdä hänen vajoavan yhä syvemmälle ja syvemmälle."
Vieras kumartui ihmeissään hiukan eteenpäin kuullessaan nämä sanat. Mutta nuori vaimo ei katsonut häneen. Hänen silmänsä olivat kääntyneet maahan ja hän puhui hyvin hiljaa ja nöyrästi.
"Sinä olet ehkä oikeassa arvostellessasi tuota vanhaa naista", vastasi hän. "Faustina ei todellakaan ole ollut onnellinen hovissa. Mutta tuntuu sittenkin oudolta, että hän jätti keisarin tämän tultua vanhaksi, kun hän kesti hänen luonaan kokonaisen elämän ajan."
"Mitä sanot?" sanoi mies. "Onko vanha Faustina jättänyt keisarin?"
"Hän lähti salaa Caprin saarelta, kenenkään tietämättä", sanoi vieras. "Hän meni yhtä köyhänä kuin hän tulikin. Hän ei vienyt mukanaan mitään aarteistansa."
"Eikö keisari todellakaan tiedä minne hän on mennyt?" kysyi nuori vaimo lempeällä äänellään.
"Ei, kukaan ei varmaan tiedä, minne hän on lähtenyt. Mutta otaksutaan, että hän on hakenut turvaa synnyinseutunsa vuorilta."
"Eikö keisari tiedä myöskään, miksi hän lähti pois?" kysyi nuori vaimo.