Orja tahtoi heti sanoa jäähyväiset ehtiäkseen asuttuihin seutuihin ennen yön pimenemistä, mutta sitä puolisot eivät sallineet. "Sinun pitää jäädä luoksemme aamuun saakka", sanoivat he. "Emme voi sallia sinun menevän ennen kuin kerrot, mitä kaikkea Faustinalle on tapahtunut. Miksi hän palasi takaisin keisarin luo? Millainen oli heidän tapaamisensa. Ovatko he taas onnelliset yhdessä?"
Orja suostui heidän pyyntöihinsä. Hän seurasi heitä mökkiin ja illallispöydässä hän kertoi heille keisarin sairaudesta ja Faustinan palaamisesta.
Kun orja oli lopettanut kertomuksensa, hän näki sekä miehen että vaimon istuvan liikkumattomina, hämmästyksen vallassa. Heidän katseensa oli kiintynyt maahan ikään kuin salatakseen liikutusta, joka oli vallannut heidät.
Vihdoin kohotti mies katseensa ja sanoi vaimolleen: "Etkö luule, että tämä on Jumalan sallimus?"
"Luulen", sanoi vaimo, "varmaan Herra sen tähden lähetti meidät meren poikki tähän majaan. Varmaan se oli hänen tarkoituksensa, kun hän johdatti vanhan vaimon tänne meidän ovellemme."
Kun vaimo oli tämän sanonut, viinamäen työmies kääntyi jälleen orjan puoleen.
"Ystäväni", sanoi hän orjalle. "Vie Faustinalle viesti minulta! Sano hänelle sanasta sanaan näin! Täten tervehtii sinua ystäväsi, viinamäen työmies Sabiinivuorilta. Sinä olet nähnyt sen nuoren naisen, joka on minun vaimoni. Eikö sinun silmissäsi hänen kauneutensa ollut ihana ja hänen terveytensä kukoistava? Ja kuitenkin tämä nuori nainen on kerran sairastanut samaa tautia, joka Tiberiukseen nyt on tarttunut."
Orja teki hämmästyneen liikkeen, mutta viinamäen työmies jatkoi painokkaasti.
"Jollei Faustina tahdo uskoa sanojani, niin sano hänelle, että minä ja vaimoni olemme kotoisin Palestiinasta Aasiasta, maasta, jossa tämä tauti on tavallinen. Ja siellä laki vaatii, että spitaalitautiset on karkotettava pois kaupungeista ja kylistä ja heidän tulee asua autioilla seuduilla ja etsiä itselleen suojaa haudoissa ja kalliorotkoissa. Sano Faustinalle, että vaimoni on syntynyt sairaista vanhemmista kalliorotkossa! Ja niin kauan kuin hän oli lapsi, oli hän terve, mutta hänen kasvaessaan neitsyeksi tarttui tauti häneen."
Kun viinamäen työmies oli tämän sanonut, taivutti orja ystävällisesti päätään ja sanoi hänelle: "Kuinka luulet Faustinan uskovan sanojasi. Onhan hän nähnyt vaimosi terveenä ja kukoistavana? Ja hän tietää, ettei tätä tautia mikään voi parantaa."