Mutta mies vastasi: "Parasta olisi, jos hän uskoisi minua. Mutta en minä ole todistajiakaan vailla. Lähettäköön tiedustelijoita Galilean Nasaretiin. Siellä voi jokainen todistaa minun sanani!"
"Onko ehkä joku jumala ihmeen kautta parantanut vaimosi?" kysyi orja.
"On", vastasi työmies, "sinäpä sen sanoit. Eräänä päivänä levisi huhu sairaiden joukkoon, jotka oleskelivat erämaassa: 'Katso, suuri profeetta on ilmestynyt Nasaretin kaupunkiin Galileaan. Hänessä on Jumalan hengen voima ja hän voi parantaa teidän tautinne laskemalla vain kätensä teidän otsallenne'. Mutta sairaat, jotka elivät kurjuudessaan, eivät tahtoneet uskoa tätä huhua todeksi. 'Meitä ei voi kukaan parantaa', sanoivat he. 'Suurien profeettojen ajoilta asti ei kukaan ole voinut pelastaa ketään hänen onnettomuudestansa.'
"Mutta yksi heidän joukossaan uskoi, ja se oli nuori neitsyt. Hän lähti toisten luota etsiäkseen tietä Nasaretin kaupunkiin, jossa profeetta asui. Ja eräänä päivänä, kun hän kulki avaralla lakeudella, kohtasi hän kookasvartaloisen, kalpeakasvoisen miehen, jonka hiukset valuivat mustina kiharoina hänen olkapäillensä. Hänen tummat silmänsä loistivat kuin tähdet ja vetivät tyttöä puoleensa. Mutta ennen kuin he tulivat toistensa kohdalle, huusi tyttö hänelle: 'Älä tule minua lähelle, sillä minä olen saastainen, mutta sano minulle, mistä voisin löytää Nasaretin profeetan!' Mutta mies lähestyi häntä ja kun hän seisoi aivan hänen edessään, sanoi hän: — 'Miksi sinä etsit Nasaretin profeettaa?' — 'Etsin häntä, että hän laskisi kätensä minun otsalleni ja parantaisi minut taudistani.' Silloin mies astui hänen luokseen ja laski kätensä hänen otsalleen. Mutta tyttö sanoi hänelle: — 'Mitä se minua hyödyttää, jos sinä lasket kätesi minun otsalleni? Ethän sinä ole mikään profeetta?' Silloin mies hymyili hänelle ja sanoi: 'Mene nyt kaupunkiin, joka on tuolla vuoren rinteellä, ja näytä' itsesi papeille'.
"Sairas ajatteli itsekseen: hän tekee pilkkaa minusta siksi, että uskon tulevani parannetuksi. Häneltä en saa tietää mitä tahdon. Ja hän astui eteenpäin. Heti sen jälkeen hän näki miehen, joka aikoi lähteä metsästämään, ratsastavan suuren lakeuden poikki. Kun hän tuli niin lähelle, että hän saattoi kuulla tytön äänen, huusi tyttö hänelle: 'Älä tule minun lähelleni, sillä minä olen saastainen, mutta sano minulle mistä löydän Nasaretin profeetan?' 'Mitä sinä haluat profeetalta?' kysyi mies ja ratsasti vitkalleen häntä kohti. — 'Minä haluan vain, että hän laskisi kätensä minun otsalleni ja parantaisi minut taudistani.' Mutta mies ratsasti vieläkin lähemmäksi. — 'Mistä taudista sinä tahdot parantua?' kysyi hän. 'Et sinä lääkäriä tarvitse.' — 'Etkö näe, että minä olen saastainen?' sanoi hän. 'Minä olen syntynyt sairaista vanhemmista kalliorotkossa.' Mutta mies ratsasti yhä lähemmäksi, sillä tyttö oli kaunis ja hienohipiäinen kuin vasta puhjennut kukka. — 'Sinä olet Juudan maan kaunein impi', huudahti mies. — 'Älä sinäkin pilkkaa minua', sanoi tyttö. 'Minä tiedän, että kasvoni ovat syöpyneet ja että ääneni on kuin villieläimen karjunta.' Mutta mies katsoi syvälle hänen silmiinsä ja sanoi hänelle: — 'Sinun äänesi soi kuin kevätpuro, kun se virtaa kuutiokivien yli, ja sinun kasvosi ovat pehmoiset kuin hieno silkkiliina.'
"Samassa mies ratsasti niin lähelle tyttöä, että tämä saattoi nähdä kasvonsa kuvastuvan kiiltävistä heloista, jotka koristivat miehen satulaa. 'Katso tähän', sanoi mies. Tyttö totteli ja näki pehmeät ja vienot kasvot, aivan kuin vasta kehittyneen perhossiiven. — 'Mitä minä näen?' sanoi hän. 'Nämä eivät ole minun kasvoni.' — 'Kyllä, ne ovat sinun', sanoi ratsastaja. — 'Mutta eikö minun ääneni ole karhea?' — 'Ei, se sointuu kuin sitransoittajan vienoimmat laulut', sanoi ratsastaja.
"Tyttö kääntyi ja viittasi tielle. 'Tiedätkö kuka tuo mies on, joka juuri katoaa kahden tammen peittoon?' kysyi hän ratsastajalta. — 'Se on hän, jota juuri tiedustelit, Nasaretin profeetta', sanoi mies. Silloin tyttö löi ihmeissään kätensä yhteen ja hänen silmänsä kyyneltyivät. 'Oi, sinua pyhää! Oi sinua Jumalan voiman kantajaa!' huudahti hän. 'Sinä olet parantanut minut!'
"Mutta ratsastaja nosti hänet satulaan ja vei hänet kaupunkiin vuoren rinteelle ja meni hänen kanssaan kansan vanhimpien ja pappien luo kertoen heille, miten hän oli löytänyt hänet. He tiedustelivat kaikkea tarkasti, mutta kun he saivat kuulla, että neitsyt oli syntynyt korvessa sairaista vanhemmista, he eivät tahtoneet uskoa, että hän oli parantunut. 'Mene takaisin sinne mistä olet tullut', sanoivat he. 'Jos olet ollut sairas, olet edelleenkin sairas koko elämäsi ajan. Et saa tulla tänne kaupunkiin tartuttamaan meihin muihin tautiasi!'
"Tyttö sanoi heille: 'Minä tiedän, että olen terve, sillä Nasaretin profeetta on laskenut kätensä otsalleni.'
"Kun he sen kuulivat, huudahtivat he: 'Ken on hän, että hän tekisi saastaiset terveiksi? Tämä on vain pahojen henkien silmänlumetta. Mene takaisin omaistesi luo, jotta et saattaisi meitä kadotukseen!'