Hän tunsi mitä hirveintä surua ja suuttumusta, kun tuomittu vietiin pois. Hän tahtoi taistella teloittajien kanssa ja repiä hänet heidän käsistään.
Mutta ensi askeleella hän joutui pyörrytyksen ja voimattomuuden valtaan. Sulpicius kietoi nopeasti käsivartensa hänen ympärilleen estääkseen häntä kaatumasta.
Kadun varrella oli pieni pimeä kauppa ja sinne hän kantoi hänet. Siellä ei ollut tuolia eikä pöytää, mutta kaupanomistaja oli armelias mies. Hän toi esille vaipan ja valmisti vuoteen vanhukselle kivilattialle.
Faustina ei ollut tunnoton, mutta niin kova pyörrytys oli vallannut hänet, ettei hän voinut pysyä pystyssä, vaan hänen täytyi laskeutua maahan.
"Hän on kulkenut tänään pitkälti, ja melu ja ahdinko kaupungissa on rasittanut häntä liiaksi", sanoi Sulpicius kauppiaalle. "Hän on hyvin vanha, eikä kukaan ole niin voimakas, ettei vanhuus häntä voittaisi."
"Tämä on kova päivä sillekin, joka ei ole vanha", sanoi kauppias. "Ilma on miltei liian raskas hengitettäväksi. En ihmettelisi, jos saisimme kovan rajuilman."
Sulpicius kumartui vanhuksen ylle. Tämä oli vaipunut uneen ja hengitti tasaisesti ja säännöllisesti kaiken väsymyksen ja mielenliikutuksen jälkeen.
Sulpicius asettui kaupan ovelle katsellakseen kansanjoukkoa, kunnes
Faustina heräisi.
VII.
Jerusalemin roomalaisella maaherralla oli nuori vaimo ja tämä oli nähnyt unta yöllä ennen Faustinan tuloa kaupunkiin. Hän oli seisovinaan talonsa katolla ja katselevinaan alas suurelle, kauniille pihalle, joka itämaiseen tapaan oli marmorilla kivetty ja jossa kasvoi jaloja kasveja.