Mutta pihalle olivat keräytyneet kaikki maailman sairaat ja sokeat ja raajarikot. Hän näki edessään ruttotautisia, joiden ruumiit olivat paiseista pöhöttyneet, spitaalitautisia, joiden kasvot olivat syöpyneet, rampoja, jotka eivät voineet liikkua, vaan makasivat avuttomina maassa, ja muita kurjia ihmisiä, joita kivut ja tuskat ahdistivat.
Ja he tunkeutuivat kaikki ovelle päästäkseen sisään ja muutamat etummaisista kolkuttivat lujasti palatsin ovea.
Vihdoin hän näki orjan avaavan oven ja tulevan kynnykselle, ja hän kuuli tämän kysyvän, mitä he halusivat.
Silloin he vastasivat hänelle: "Me etsimme suurta profeettaa, jonka Jumala on lähettänyt maailmaan. Missä hän on, kaikkien kärsimysten herra? Missä on hän, joka voi vapahtaa meidät kaikista tuskistamme?"
Silloin orja vastasi heille ylpeällä ja välinpitämättömällä äänellä, niinkuin palatsipalvelijain on tapana, kun he ajavat pois köyhiä muukalaisia.
"Ei teidän maksa vaivaa etsiä suurta profeettaa. Pilatus on tappanut hänet."
Silloin syttyi sairaiden parissa sellainen suru ja valitus ja hampaidenkiristys, ettei nuori vaimo jaksanut sitä kestää. Hänen sydämensä pakahtui säälistä ja kyyneleet vuotivat viljalti hänen silmistänsä. Mutta ruvetessaan itkemään hän oli herännyt.
Taaskin hän oli vaipunut uneen ja uudelleen hän uneksi seisovansa talonsa katolla ja katselevansa alas pihalle, joka oli suuri kuin tori.
Ja kas, piha oli täynnä mielisairaita ja houruja ja pahojen henkien riivaamia. Ja hän näki sellaisia, jotka olivat aivan alasti, ja sellaisia, jotka olivat hiuksiinsa verhoutuneet, ja sellaisia, jotka olivat palmikoineet itselleen kruunuja oljista ja vaippoja heinistä ja luulivat olevansa kuninkaita, ja sellaisia, jotka matelivat maassa luullen olevansa eläimiä, ja sellaisia, jotka alituisesti itkien valittivat suruaan, jota he eivät voineet nimeltä nimittää, ja sellaisia, jotka laahasivat perässään raskaita kiviä väittäen niitä kullaksi, ja sellaisia jotka luulivat pahojen henkien puhuvan heidän suunsa kautta.
Hän näki näiden kaikkien tunkeutuvan palatsin portille ja ne, jotka seisoivat etumaisina, kolkuttivat ja melusivat päästäkseen sisään.