Jumala kysyi, mitä lintu halusi.

"Tahtoisin vain kysyä sinulta jotakin", sanoi pieni lintu.

"Mitä tahtoisit tietää?" sanoi Jumala.

"Miksi minun nimeni on Punatulkku, vaikka olen aivan harmaa nokasta pyrstönpäähän saakka? Miksi minua sanotaan Punatulkuksi, kun minulla ei ole ainoatakaan punaista sulkaa?"

Ja lintu katsoi rukoilevasti Jumalaan pienillä mustilla silmillään ja käänteli päätään. Ylt'ympärillä hän näki fasaaneja, joiden punaisella höyhenpinnalla oli ikään kuin kevyt vihma kultapölyä, tuuheakauluksisia papukaijoja, punaharjaisia kukkoja, puhumattakaan perhosista, kultakaloista ja ruusuista. Ja tietysti hän ajatteli, kuinka vähän tarvittaisiin, ainoastaan pieni pisarainen väriä hänen rintaansa, jotta hän olisi kaunis lintu ja nimensä mukainen.

"Miksi minun nimeni on Punatulkku, vaikka olen aivan harmaa?" kysyi lintu uudestaan ja toivoi, että Jumala sanoisi:

Oi, pieni ystäväni, olen unohtanut punata rintasulkasi, mutta odotahan vain hetkinen, niin teen sen.

Mutta Jumala hymyili vain hiljaa ja sanoi:

"Minä nimitin sinut Punatulkuksi ja Punatulkku on sinun nimesi oleva, mutta pidä itse huolta siitä, että ansaitset punaiset rintasulkasi."

Ja Jumala kohotti kättään ja antoi linnun uudelleen lentää maailmaan.