Lintu lensi paratiisiin syvissä mietteissä. Mitä näin pieni lintu voisi tehdä ansaitakseen punaiset sulat?
Hän ei saattanut keksiä muuta kuin rakentaa pesänsä orjantappurapensaaseen. Ja hän rakensi sen tiheään pensaikkoon okaitten keskelle. Hän ikään kuin toivoi, että ruusunlehti tarttuisi kiinni hänen kaulaansa ja punaisi sen.
* * * * *
Ääretön joukko vuosia oli kulunut tästä päivästä, joka oli iloisin koko maailmassa. Sen jälkeen olivat sekä eläimet että ihmiset lähteneet paratiisista ja levinneet ympäri maailmaa. Ja ihmiset olivat päässeet niin pitkälle, että he olivat oppineet viljelemään maata ja kyntämään meriä, he olivat hankkineet itselleen vaatteita ja koristeita, niin, aikoja sitten he olivat oppineet rakentamaan temppeleitä ja mahtavia kaupunkeja, sellaisia kuin Thebe, Rooma ja Jerusalem.
Valkenipa sitten päivä, joka myös on ikimuistoinen maailman historiassa, ja tämän päivän aamuna istui Punatulkku paljaalla kalliolla Jerusalemin muurien ulkopuolella ja lauloi poikasilleen, jotka lepäsivät pienessä pesässä matalassa orjantappurapensaassa.
Punatulkku kertoi pienokaisilleen ihmeellisestä luomispäivästä ja nimien antamisesta, niinkuin jokainen Punatulkku on kertonut aina ensimmäisen ajoista asti, joka itse on kuullut Jumalan sanat ja lähtenyt Jumalan kädestä.
"Ja katsokaapa nyt", lopetti lintu suruisena kertomuksensa, "niin monta vuotta on kulunut, niin monta ruusua on ollut silmikolla, niin monta linnunpoikaa on tullut kuorestaan luomispäivästä saakka, ettei kukaan niitä voi lukeakaan, mutta Punatulkku on yhä vain pieni harmaa lintu, sen ei ole onnistunut saada punaisia rintasulkiansa."
Pienet poikaset avasivat suuret kitansa ja kysyivät, eivätkö heidän esi-isänsä olleet yrittäneet suorittaa mitään suurtöitä saavuttaakseen tuota verratonta punaista väriä.
"Olemme kaikki tehneet parhaamme", sanoi pieni lintu, "mutta kaikkien ponnistukset ovat olleet turhat. Ensimmäinen Punatulkkukin kohtasi kerran toisen linnun, joka oli aivan hänen kaltaisensa, ja hän rupesi heti häntä rakastamaan niin kiivaasti, että hän tunsi rintansa hehkuvan. Oi, ajatteli hän silloin, nyt minä ymmärrän. Jumalan tarkoitus on, että rakastaisin niin lämpimästi, että rintasulkani punertuisivat siitä rakkauden hehkusta, joka sydämessäni palaa. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat, niinkuin muidenkin hänen jälkeensä ja niinkuin teidänkin tulevat olemaan."
Pienet poikaset piipittivät tyytymättöminä, he alkoivat jo surra, ettei punaväri koristaisi heidän pieniä untuvarintojansa.