"Me toivoimme, että laulustakin olisi apua", sanoi täysikasvuinen lintu puhuen hitain, verkkaisin sävelin. "Jo ensimmäinen Punatulkku lauloi niin, että hänen rintansa paisui innosta ja uusi toivo valtasi hänet. Oi, ajatteli hän, lauluhehku, joka minun rinnassani elää, on punaava rintasulkani. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat, niinkuin muidenkin hänen jälkeensä ja niinkuin teidänkin tulevat olemaan."
Taaskin poikasten puoleksi alastomista kurkuista kuului surullista piipitystä.
"Me olemme luottaneet rohkeuteemme ja uljuuteemme", sanoi lintu. "Jo ensimmäinenkin Punatulkku taisteli rohkeasti toisten lintujen kanssa ja hänen rintansa leimusi taistelunhalusta. Oi, ajatteli hän, rintasulkani punertuvat sydämessäni hehkuvasta taistelunhalusta. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat, niinkuin muidenkin hänen jälkeensä ja niinkuin teidänkin tulevat olemaan."
Pienet poikaset vastasivat rohkeasti piipittäen, että he sittenkin tahtoivat yrittää saavuttaa tuon halutun onnen, mutta lintu vastasi heille suruisesti, että se olisi mahdotonta. Mitäpä he saattoivat toivoa, kun niin monet erinomaiset esi-isät eivät olleet saavuttaneet päämääräänsä? Mitäpä muuta he saattoivat tehdä kuin rakastaa, laulaa ja taistella? Mitäpä…
Lintu pysähtyi kesken lauseen, sillä Jerusalemin portista tuli suuri ihmisjoukko kiiruhtaen sitä kumpua kohti, jossa linnulla oli pesänsä.
Siinä oli ratsastajia korskeitten hevosten selässä, sotamiehiä raudoitetuissa sandaaleissa, teloittajia nauloineen ja vasaroineen, arvokkaasti astuvia pappeja ja tuomareita, itkeviä naisia ja ennen kaikkea hurjasti juoksentelevaa joutoväkeä, inhottava, kirkuva parvi katurahvasta.
Pieni harmaa lintu istui vavisten pesänsä reunalla. Joka hetki hän pelkäsi, että pieni orjantappurapensas tulisi poljetuksi maahan ja hänen poikasensa surmatuiksi.
"Varokaa", huusi hän pienille turvattomille poikasilleen, "painautukaa toistenne turviin ja olkaa ääneti! Tuossa on hevonen, joka astuu suoraan ylitsemme! Tuossa sotamies, jaloissaan raudoitetut sandaalit! Koko hurja joukko tulee hyökäten eteenpäin!" Mutta äkkiä vaikenivat linnun varoitukset ja se istui hiljaa ja ääneti. Se melkein unohti, millaisessa vaarassa se oli.
Se hypähti äkkiä alas pesänsä reunalta ja levitti siipensä poikastensa yli.
"Ei, tämä on liian julmaa", sanoi se. "Minä en tahdo, että te sitä näkisitte. Kolmea pahantekijää ristiinnaulitaan."