"Kyllä sinä saat mennä", sanoi hän, "mutta ensin sinun pitää sanoa minulle, mikä sinua pahoittaa."
"Minä voin sanoa sinulle, että odotin parempaa palkkaa, kun me molemmat yhdessä kärsimme jos jonkinmoista kurjuutta maailmassa", sanoi Pyhä Pietari.
Vapahtaja näki, että Pyhän Pietarin sielu oli katkeroitunut, eikä hän vihastunut häneen.
"Minä lupaan, että voit vapaasti mennä minne vain haluat", sanoi hän, "kun vain sanot, mikä sinua pahoittaa."
Silloin Pyhä Pietari vihdoin sanoi, miksi hän oli onneton. "Minulla oli vanha äiti", sanoi hän, "ja hän kuoli pari päivää sitten."
"Nyt tiedän, mikä sinua vaivaa", sanoi Vapahtaja. "Sinä olet pahoillasi siitä, ettei äitisi ole tullut tänne paratiisiin."
"Niin juuri", sanoi Pyhä Pietari ja samassa sai suru hänessä sellaisen vallan, että hän alkoi nyyhkyttää ja valittaa.
"Minä olisin mielestäni ansainnut, että hän olisi päässyt tänne", sanoi hän.
Mutta kun Vapahtaja nyt sai tietää, mitä Pyhä Pietari suri, tuli hän vuorostaan haikealle mielelle. Sillä Pyhän Pietarin äiti ei ollut sellainen, että hän olisi voinut päästä taivaaseen. Hän ei ollut koskaan ajatellut muuta kuin rahojen keräämistä, ja köyhille, jotka olivat seisahtuneet hänen ovellensa, ei hän koskaan ollut antanut ropoakaan tai leivänpalasta. Ja nyt tuntui Vapahtajasta vaikealta sanoa Pyhälle Pietarille, että hänen äitinsä oli ollut niin saita, ettei hän voinut saada nauttia autuutta.
"Pyhä Pietari", sanoi hän, "kuinka voit niin varmasti tietää, että äitisi viihtyisi meidän parissamme?"