"Kas, noin sinä sanot vain sen vuoksi, ettei sinun tarvitsisi suostua minun pyyntööni", sanoi Pyhä Pietari. "Kuka ei viihtyisi paratiisissa?"
"Ken ei iloitse toisten ilosta, ei voi viihtyä siellä", sanoi
Vapahtaja.
"Sitten on monta muutakin paitsi äitiäni, jotka eivät tänne sovi", sanoi Pyhä Pietari ja Vapahtaja huomasi Pietarin tarkoittavan häntä.
Ja hän oli kovin murheissaan siitä, että Pyhää Pietaria oli kohdannut niin syvä suru, ettei tämä enää tiennyt mitä sanoi. Hän seisoi hetkisen odottaen, että Pyhä Pietari katuisi ja ymmärtäisi, ettei hänen äitinsä soveltunut paratiisiin, mutta tämä ei tahtonut lainkaan antaa myöten.
Silloin Vapahtaja kutsui luokseen enkelin ja käski hänen mennä helvettiin hakemaan Pyhän Pietarin äitiä paratiisiin.
"Anna minun myös nähdä, miten hän tuo hänet", sanoi Pyhä Pietari.
Vapahtaja tarttui Pyhää Pietaria kädestä kiinni ja talutti hänet kalliolle, jonka toinen kylki laskeutui aivan äkkijyrkkänä syvyyteen. Ja hän osoitti hänelle, ettei hänen tarvinnut muuta kuin hiukan kumartua laidan yli nähdäkseen suoraan helvettiin.
Katsellessaan alas ei Pyhä Pietari aluksi erottanut sen enempää kuin jos hän olisi katsonut alas kaivoon. Tuntui siltä kuin pohjaton nielu olisi auennut hänen eteensä.
Ensiksi hän havaitsi enkelin, joka jo oli matkalla syvyyteen. Pyhä Pietari näki, miten enkeli kiiruhti pelottomasti alas loppumattomaan pimeyteen ja levitti vain hiukan siipiänsä, jottei liian äkillisesti putoaisi alas.
Mutta kun Pyhän Pietarin silmät olivat hiukan tottuneet pimeyteen, hän näki yhä enemmän. Hän näki ensiksikin, että paratiisi sijaitsi ympyrävuorella, joka kiersi laajaa rotkoa, ja että tämän rotkon pohjalla oli tuomittujen olinpaikka. Hän näki enkelin hyvän aikaa laskeutuvan yhä alemmaksi pääsemättä alas asti. Häntä kauhistutti, kun matka sinne alas oli niin hirveän pitkä.