Pikkupiika oli hyvin mielissään. Hän vastasi heti, että hän tahtoi auttaa rouvaa niin hyvin kuin hän osasi.
Se asia oli siis päätetty, mutta pappilanrouva pyysi, ettei pikkupiika kertoisi kellekään, että hän opetti häntä lukemaan. Hän pelkäsi, että muut nauraisivat hänelle. Voisihan pikkupiika olla vain opettelevinaan täällä ompelusta, ja sen vuoksi tulla hetkeksi saliin joka aamupäivä.
Niin, eihän siinä voinut olla mitään pahaa.
Pappilanrouva sanoi, että hän oli tästä oikein hyvillään. Kyllä kai pikkupiika saattoi käsittää, kuinka vaikea oli olla pappilan rouvana osaamatta kirjoittaa. Nytkin hän tahtoisi mielellään kirjoittaa erään kirjeen, jos hän vain saisi sen tehdyksi. Hän oli hiukan ajatellut… Ehkäpä pikkupiika oli siksi sukkela, että hän osaisi kirjoittaa hänen sanelunsa mukaan?
Siihen pikkupiika oli heti valmis. Hän nosti laskupöydän laudan ylös, levitti paperin, veti korkin mustepullon suulta ja alkoi kirjoittaa pappilanrouvan sanelun mukaan.
KEVÄTILTA.
Pappilanneiti käveli ulkona eräänä kevätiltana pikkupiian kanssa. Hänellä oli aina ollut tapana kävellä hetken aikaa joka ilta, eikä emintimäkään ollut sitä kieltänyt, vaan ainoastaan käskenyt, että hänen piti ottaa pikkupiika mukaansa, sillä seitsentoista-vuotiaan tytön ei sopinut kulkea yksin maantiellä.
Hän astui etelää kohti niinkuin ainakin, sillä sinnepäin oli tie kaikkein paras. Hän käveli hitaasti, mutta pikkupiian oli vaikea seurata niin hidasta tahtia. Milloin hän kiiruhti edeltä, milloin hän jäi paljon jälkeen, jotta hän kiinniottaessaan voisi juosta aivan hengästyksiin asti.
Tie kulki pitkin metsäistä harjua Lövdalan rajaa pitkin. Kulkiessansa ei pappilanneiti voinut olla ihmettelemättä, kuinka pikkupiika saattoi keksiä niin paljon hauskaa tämän tien varrella, jota he kuitenkin astuivat joka ainoa ilta.
Ensinkin oli siellä kaiku. Pikkupiika juoksi edeltä pitkin lehtikujaa saadakseen keskustella kaiun kanssa. Hän tiesi, että kaiku asusti vähän matkan päässä, aivan Lövdalan vilja-aitan edessä, ja siinä hän pysähtyi, kääntyi aitan seinää vasten ja alkoi huutaa: