Tämän jälkeen rauhoittui kuitenkin äitikulta hiukan eikä pelännyt enää yhtä suuresti asuinrakennuksessa olevien tavaroiden tähden. Sitä levottomampi hän oli aittojensa, varsinkin ruoka-aitan puolesta. Siinä oli niin vanha huono lukko, että kuka hyvänsä saattoi sen avata. Jollei avain ollut käsillä, niin sai sen hyvin helposti tikulla väännetyksi auki.
Juuri samalla viikolla, kun oli niin paljon puhetta Sjöskogasta, lähetti äitikulta hakemaan Smedsbyn Olavia, joka oli oikea mestariseppä, ja antoi hänen laittaa uuden lukon, niin vahvan, ettei kukaan varas koko maailmassa kyennyt sitä avaamaan. Ja kokonaista neljä päivää seisoi Olavi pajassa, mutta sitten hän oli myös saanut syntymään niin suuren ja jäykän lukon, että äitikulta itse töin-tuskin jaksoi vääntää sitä auki.
Kun lukko oli kiinnitetty aitan oveen, oli äitikulta varsin tyytyväinen. Hän lukitsi oven illalla itse, ja avaimen hän otti mukanaan makuuhuoneeseen. Sinä yönä hän arveli voivansa nukkua rauhallisemmin kuin pitkiin aikoihin.
Seuraavana aamuna, kun äitikulta heräsi, oli suuri avain paikoillaan hänen tyynynsä alla, mutta siitä huolimatta oli ruoka-aitassa yön aikana tapahtunut jotakin hyvin kummallista.
Ovi oli yhtä lujasti kiinni kuin illallakin, mutta sittenkin olivat kaikki irralliset tavarat, lihasammiot ja leipävartaat, kinkut ja makkarat, puntarit ja painot, pytyt ja säkit kannetut ulos ja asetetut riviin aitan portaille.
Kaikki tavarat, niinkuin sanottu, olivat ulkona, mutta ei mikään ollut turmeltunut eikä kadonnut, ja kun näki kaikki nuo tavarat lukitun oven ulkopuolella, niin täytyi tietenkin ihmetellä, miten se oikeastaan oli käynyt.
Äitikulta, samoinkuin kaikki muutkin, arveli, että Vetter oli ollut pelissä mukana. Mutta tarkastettuaan ja etsittyään esille kaikki tavarat, ja huomattuaan, ettei edes ainoatakaan leipäpalaa puuttunut, oli hänen aivan mahdoton käsittää, mitä tällainen varas oli tarkoittanut.
Kun isäkulta läksi aamukävelylleen, kohtasi hän Vetterin ja silloin hän sai selityksen asiaan.
"Vetter, Vetter!" sanoi isäkulta. "Mitä kummia hän on tehnyt? Hänkö se viime yönä kävi minun ruoka-aitassani?"
Vetter näytti oikein loukkaantuneelta vastatessaan isäkullalle: "Pastori voi sanoa rouvalleen, etten minä koskaan varasta naapuritaloista. Mutta älköön hän luulko, että hänen vahvat lukkonsa estävät minua sitä tekemästä."