"Sanoppa, Nora", sanoi hän istahtaessaan puutuolille ikkunan ääreen ja ottaessaan pikkupiian käden omaansa, "oletko käynyt niin pitkällä, että olet nähnyt muitakin järviä kuin Lövenin?"
Pikkupiika lensi tulipunaiseksi, kun pappilanneiti puhutteli häntä. Töin tuskin hän pääsi sen verran ääneen, että hän sai sanotuksi nähneensä jo niin monta järveä, ettei hän voinut niitä edes luetella.
"Teeppäs minulle sitten mieliksi ja ajattele jotakin niistä", sanoi pappilanneiti. "Saat ajatella mitä niistä mielesi vaan tekee, kunhan se vain on pitkä ja kapea ja sijaitsee kahden pitkän metsäisen harjun välissä."
Pikkupiika painoi leukansa rintaa vasten ja katsoi alas lattiaan.
Mutta pian hän katsahti taas ylös. Nyt hän jo oli tuuminut.
Pappilanneiti katsoi veitikkamaisesti häneen, mutta ääni oli yhä kovin vakava.
"Näetkö sinä sen vain oikein selvästi edessäsi?" sanoi hän. "Huomaatko, että pohjoisestavirtaa siihen pieni kirkas puro ja että kaukana etelässä se on kavennut niin kapeaksi, ettei siitä ole enää muuta kuin toinen pieni joki jäljellä?"
Niin, sen pikkupiika näki selvästi.
"Jos näet kaiken tämän, niin näet kai senkin, että rannat ovat täynnä pitkiä lahtia ja polvia?" sanoi pappilanneiti. "Ja että siellä täällä pistäikse kapeita, hienoja niemiä esiin, joiden rannoilla riippakoivut kumartuvat veden pinnan yli. Ja että keskellä järveä on pieniä kivikkosaaria, joissa kasvaa tuomia ja pihlajia ja jotka kukkivat keväällä, jotta ne näyttävät yhtä koreilta kuin kruunupäiset morsiamet?"
Aivan oikein, pikkupiika näki kaiken sen, josta pappilanneiti puhui.
Mamseli Maija Liisa katsoi ikkunasta alas pitkään laaksoon. Sitten hän kääntyi pikkupiian puoleen ja hymyili, mutta hänen äänessään oli aivan erityinen paino, kun hän jatkoi puhettaan, ikäänkuin hän olisi tahtonut, että pikkupiika painaisi kaikki hänen sanansa tarkasti muistiinsa. "Jos näet kaiken tämän, niin näet kai senkin, että toisella puolella on hiekkaranta, jossa lapset uivat pitkin kesää, ja toisella korkea vuoriseinä ja suuria synkkiä kuusia, joiden paksut juuret ovat kietoutuneet toisiinsa kuin käärmeet? Ja sinä näet varmaan, että tuolla toisella puolella maa on rämeistä ja että siellä kasvaa niin tiheää lepikkoa, että hädin tuskin pääsee eteenpäin, ja että vastakkaisella puolella on kauniita, tasaisia niittyjä, missä karja käy laitumella?"