Mutta nyt teki pikkupiian kovasti mieli kertoa, mitä hän tiesi tuosta järvestä. Hän ei voinut sen kauemmin enää olla vaiti.
"Äitikin puhui usein järvestä, joka sijaitsi Lövdalan alapuolella", sanoi hän.
"Vai niin", sanoi pappilanneiti. "Sinä olet kai kuullut paljonkin
Lövdalasta äidiltäsi."
"Äiti sanoi", jatkoi pikkupiika ja puhui hyvin nopeasti, "että järvi kuivuessaan jätti kolme pahaa jälkeensä. Ensinkin kylmän viiman, joka aina huokuu tässä laaksossa, toiseksi kylmän usvan, joka nousee täällä syksyisin ja kolmanneksi — — —"
Mutta mitä tuo kolmas oli, sitä pikkupiika ei saanut sanoa.
Pappilanneiti keskeytti äkkiä hänen puheensa.
"Vai niin, eikö mitään muuta", sanoi hän. "Niin, sen me tiedämme jo ennestäänkin."
LUMIKKI NEITO.
I.
Lövdalan kyökkikamarissa kuului naurun tirskunaa ja puhetta, jotta pikkupiika ei voinut saada unen päästä kiinni, vaikka hän tänä yönä nukkuikin oikeassa pienessä vuoteessa, joka häntä varten oli tuotu huoneeseen.
Mamseli Maija Liisan kasvatussisar, Anna Brogren, joka oli naimisissa Lövstedtin rovastin kanssa Ransäterissä, oli tullut vieraisille ja hänen oli määrä viipyä seuraavan päivän yli. Hänelle oli varattu makuusija yläkerroksessa päätyhuoneeseen, mutta heti kun pappi ja hänen rouvansa olivat menneet levolle, oli hän hiipinyt alas.