Mihin Myrskytuuli oli tänään joutunut? Hän ei ollut nähnyt häntä ulkona kelkkamäessä. Ei suinkaan hänen pitänyt istua sisällä aamusta iltaan niinkuin muiden naisten?
Hän tarkoitti pikkupiikaa. Jo ensi päivänä, kun hän oli tullut Lövdalaan, oli pappi ottanut hänet mukanaan ulos ja etsinyt hänelle kelkan kalustohuoneesta. Sitten hän kävi joka aamupäivä muistuttamassa, että tytön piti mennä ulos laskemaan mäkeä.
Samalla kertaa hän käytti myös tilaisuutta hyväkseen ja tokaisi hyväntahtoisesti emännöitsijälle ja palvelustytöille, että heidän varmaan teki mieli kaiket päivät vain istua ja paistatella itseään kyökissä.
Nyt hänelle vastattiin, että pikkupiika olisi tietenkin lähtenyt tänään kelkkamäkeen niinkuin kaikkina muinakin päivinä, mutta hänen äitinsä oli tullut pappilaan häntä tervehtimään. Tämä oli nyt mennyt navettaan katselemaan lehmiä, ja pikkupiika oli seurannut hänen mukanaan.
Pappi vetäytyi pois ovelta ja sulki sen jälkeensä. Hetken aikaa hän mietti itsekseen. Sitten hän suuntasi askeleensa navettaa kohti.
Keittiössä olijat seurasivat häntä silmillään. Hän näytti vanhalta ja heikolta syksyllisen sairautensa jälkeen. Mutta täytyihän hänen tietenkin puhua joka ainoan ihmisen kanssa, joka tuli pappilaan.
Kesti kuitenkin hyvän aikaa, ennenkuin pappi ennätti Maritin puheille. Ensinkin tuli Pitkä-Bengt sanomaan, että eräs mies oli tuonut sairaan hevosensa pappilaan ja kysyi tietäisikö pappi jotakin apua sille.
Ja kun hän oli hoidellut sairasta hevosta, tuli pari talonpoikaa, jotka olivat joutuneet perinnöstä riitaan keskenään ja pyysivät, että hän sanoisi kuinka paljon kummankin piti saada, jotta heidän ei tarvitsisi vetää asiaa oikeuteen.
Kesti ainakin tunnin verran, ennenkuin hän sai asian niin pitkälle, että hän saattoi tarjota miehille sovintoryyppyä.
Sillä välin istui pikkupiika navetan pimeässä nurkassa ja jutteli äitinsä kanssa. He istuivat kumpikin lypsyrahilla ja pikkupoju oli pikkupiian sylissä. Hän piti suurta siskoaan niin hyvänä, että hänen oli mahdoton erota hänestä.