"Olkoon kenen hyvänsä, niin pidän minä sittenkin huolta siitä, ettet sinä saa köyhdyttää meitä", sanoi pappilanrouva. "Kyllä minä opetan sinua tuhlaamaan kynttilöitä."
Sitten pappilanrouva läksi pois, mutta hetken kuluttua hän palasi takaisin kangaspala käsivarrella.
"Koska sinä tahdot valvoa öisin, niin saat ainakin tehdä jotakin hyödyllistä", sanoi hän. "Ompele reikäompelu valmiiksi huomenaamuksi!"
Nyt hän läksi taas pois, mutta pappilanneiti sai valvoa työnsä ääressä koko yön.
Eikä pikkupiikakaan voinut yhtään nukkua, sillä hän oli niin onneton siitä, että hän oli kertonut pappilanrouvalle, että pappilanneidellä oli tapana lukea öisin.
Juuri tämän asian vuoksi hän iloitsi niin suuresti äidin tulosta.
Hän ei voinut ajatellakaan mitään hirveämpää, kuin että pappilanneiti saisi tietää, mitä hän oli tehnyt, ja hän pyysi, että äiti veisi hänet mukanaan kotiin. Hän ei tahtonut jäädä enää pappilaan.
Äiti koetti selittää hänelle, kuinka hyvä hänen oli olla pappilassa, mutta pikkupiika ei välittänyt siitä, vaikka hän saisikin palella ja nähdä nälkää, kunhan hän vain pääsisi pois, ennenkuin pappilanneiti suuttuisi häneen.
Mutta äiti tahtoi kaiken mokomin, että hän jäisi taloon. "Kauan ei Raklitza saa hallita tällä tavalla talossa", sanoi hän. "Minä sanon papille. Minä tunnen hänet ennestään. Kyllä hän uskoo minua."
Samassa viittasi pikkupoju sormellaan käytävään. "Joku seisoo tuolla", sanoi hän.