Sinä jouluna oli tavattoman paljon kestejä sekä talollisten luona että herraskartanoissa, jotta päivät tuskin riittivät niihin. Pappilan väen oli ollut pakko lähteä vieraisiin uudenvuoden-aattonakin, mutta mamseli Maija Liisa ei tietystikään päässyt mukaan. Hänen piti muka olla kotona ja katsoa, että palvelusväki sai kyllikseen kestitystä, sekä kalaa että puuroa aivan niinkuin jouluaattonakin, ikäänkuin vanha emännöitsijä ei olisi voinut pitää siitä huolta.
Mutta pappilanneiti oli sittenkin ollut hyvällä tuulella.
Osan iltapäivästä hän oli kertonut satuja ja laulanut pikkupiialle, jolla varmaan ei koskaan ollut niin hauska ollut.
Illallista syötyä ei mamseli Maija Liisa mitenkään tahtonut mennä nukkumaan. Hän oli sanonut, että uudenvuoden-aattona hän tahtoi saada tietää jotakin tulevaisuudestaan, ennenkuin hän meni levolle. Hän kysyi, tahtoisiko pikkupiika yhdessä hänen kanssaan laittaa unipannukakkua.
Pikkupiika ei tiennyt lainkaan, mitä unipannukakku oli, mutta hän vastasi sittenkin myöntyvästi. Ja tietysti hän olisi myöntynyt, vaikka mamseli Maija Liisa olisi kysynyt häneltä, tahtoisiko hän keittää soppaa kyykäärmeestä.
"Mutta sinä et saa puhua etkä nauraa sillä aikaa kuin me sitä laitamme", sanoi pappilanneiti, "etkä saa kaataa lattialle pisaraakaan vettä tai ainoatakaan jauho- tai suolahituista."
"Sellaistako se olikin?" sanoi pikkupiika. Hän saattoi olla puhumatta ja nauramatta vaikka kuinka kauan.
Sitten oli vielä se huoli voittamatta, että työssä piti aina olla kolmaskin, muuten se ei onnistunut. Pappilanneiti ei tiennyt, mistä hän saisi kolmannen miehen.
He menivät keittiöön ja kysyivät, tahtoiko joku tulla laittamaan unipannukakkua. Mutta palvelustytöt peittivät vain kasvonsa käsiinsä ja kielsivät heti, kun he kuulivat, mistä oli kysymys. Sellaista he aikoinaan olivat jo kylliksi tehneet. Syötyään pannukakun he eivät olleet nukkuneet eivätkä uneksineet mitään. Ei kukaan saisi heitä narratuksi sellaista syömään vielä toistamiseen. Pappilanneiti jäi tuumimaan. "Mennään isoäidin luo ja pyydetään, että hän auttaa meitä", sanoi hän.
Ja sen vuoksi he olivat lähteneet pimeänä uudenvuoden-aattona ulos ja hapuilivat nyt eteenpäin keskellä lumikinoksia.