Pappilanneiden mielestä oli aivan paikallaan, että yö oli niin pimeä ja läpinäkymätön. Se oli samanlainen kuin tulevaisuuskin, jota ei kukaan voinut selittää.
Isoäiti asui ullakkokamarissa panimon yläpuolella. Vaikeinta oli päästä ylös rappusia, jotka kulkivat monessa askelmassa pitkin seinää, ja jonka portaat olivat kapeat ja jyrkät, lumiset ja liukkaat. Ne olivat melkein hengenvaarallisia.
Mutta Lövdalassa sai luvan tottua pimeässä kulkemaan. Pappilanrouva ei antanut käyttää valoa muualla kuin navetassa ja tallissa.
Varmaan isoäiti oli kuullut heidän tulonsa, sillä kun he olivat puolitiessä ylhäällä, avasi hän oven. Pöydällä sohvan edessä paloi haarakynttilä ja takassa oli tuli.
Isoäiti oli pitkä ja laiha ja näytti kovin heikolta. Hän ei ollut lainkaan pappilanneiden näköinen, eikä hän sitä juuri olisi voinutkaan olla, sillä hän oli ollut vain hänen äitinsä äitipuoli. Mutta hän rakasti pappilanneittä aivan kuin jos hän olisi ollut hänen omaa lihaansa ja vertansa.
Näytti aivan siltä, kuin Beata rouvalla olisi ollut aivan erikoisia konsteja, sillä vaikka muualla olisi ollut millaista tahansa, niin hänen huoneessaan oli aina lämmintä ja siistiä ja puhdasta. Hänellä oli yksi ainoa kamari, jossa hän sekä nukkui että keitti ruokaa, mutta hänen vuoteensa ja valkoiset uutimet, jotka riippuivat kullatusta nuolesta alas, olivat vain huoneen koristuksena, ja samaa saattoi sanoa hänen pienistä kiiltävistä kuparikastrulleistansa ja porsliinilautasistansa astiahyllyllä.
Hän oli itsekin soma ja hieno, mutta hänen kätensä oli luuvalo turmellut, jotta sormet olivat aivan koukkuiset eikä niitä voinut saada suoriksi. Kovin oli vaikea ottaa häntä kädestä kiinni, sillä ei tiennyt miten sitä oikeastaan tekisi.
Pappilanneiti kertoi hänelle asiansa, ja isoäiti lupasi hymyillen auttaa heitä. Hän odotti alituisesti jotakuta tulevaksi, ja hän tahtoi tietää, tulisiko hän ehkä tulevana vuonna.
Parasta oli siis jäädä isoäidin luo laittamaan unipannukakkua.
Ensin he ottivat pieneltä hyllyltä lieden takaa vadin, ja kaikki kolme pitivät reunasta kiinni, kun he laskivat sen pienelle kyökinpöydälle.