Kun pappi nyt alkoi puhua tädin kanssa, kävi hän leveän pöydän ääreen istumaan selin pappilanneitiin. Maija Liisa luuli, ettei pappi enää häntä muistanutkaan. Mutta kesken kaikkea hän keikahti kaksin reisin eräälle tuolille ja tuijotti häneen.
No, kaikkein ensiksi hän tahtoi nyt kysyä Margareta muorilta, oliko hän kuullut, kuinka paljon huolta ja vaivaa hän oli tuottanut Finnmarkenin asukkaille aina siitä saakka kuin hän tuli sinne. Tiesikö hän, että jo ensi kerralla, kun hän saarnasi Finnerudin kappelissa, olivat suomalaisukot ja -akat tuumineet, mitähän pahaa hän oli tehnyt, koska hän oli joutunut aina sinne saakka?
Täti aikoi vastata, mutta pappi ei antanut hänelle siihen tilaisuutta. Niin, se oli aivan totta, että he olivat sitä ihmetelleet, ja ehkäpä heillä olikin ollut siihen täysi syy. Tiesiväthän he, millainen se puustelli oli, jonka he saattoivat tarjota papilleen, ja kuinka paljon palkkaa hän siellä sai, ja he olivat myös selvillä siitä, etteivät he voineet saada muunlaisia pappeja, kuin sellaisia, joita ei kukaan muu halunnut. Ja kun he nyt olivat saaneet hänet…
Komea mies keskeytti puheensa eikä tiennyt, miten hän sitä jatkaisi, mutta täti lopetti lauseen hänen puolestaan.
"He arvelivat kai, että pastori oli liian nuori ja kaunis tullakseen heidän perukkaansa."
Pappi jatkoi jälleen täydellä vauhdilla. No, näkiväthän he, ettei hän ollut mikään ikäloppu, ja vaikkeivät he ymmärtäneet hänen puhettaan, koska hän saarnasi ruotsiksi, niin kuulivathan he sittenkin, että hän osasi sekä puhua että laulaa. He päättivät, sekä ukot että akat, että hänen olisi pitänyt saada asua sellaisessa pappilassa, jossa oli suuret huoneet ja lasi-ikkunat, ja ettei hän koskaan olisi muuttanut heidän luokseen, jollei hänessä olisi ollut jotakin vikaa.
"Ehkei ollut niinkään helppo uskoa muuta."
"Niin, ehkei se ollutkaan niin helppoa. Ja joka kerta kun joku matkusti ruotsalaisalueelle myömään karhuntaljoja ja lampaannahkoja, annettiin hänelle toimeksi ottaa selkoa siitä, mikä vika papissa oikeastaan oli."
Hän hypähti ylös tuolilta ja astui edes-takaisin lattialla. Varmaan vielä nytkin tämä asia kiihoitti hänen mieltänsä. Täti vain nauroi ja kysyi, olivatko lähetit saaneet mitään tietoja.
"Ah! Mitä tietoja he olisivat voineet saada? Eivät he takaisin tullessaan tietäneet mitään muuta, kuin että hänet omasta pyynnöstään oli lähetetty Finnerudiin.