Mutta tuon sekunnin aikana, jonka hän uinahti, näki hän nyt ankaran isänsä, kauniin, hienon äitinsä ja ruman pienen Petrean istuvan myös kirkossa. Ja lapsen sielua kouristi tuska suurempi kuin kenenkään aikuisen sydäntä.
Pappi seisoi saarnastuolissa ja puhui ankarasta, kostavasta, rankaisevasta Jumalasta, ja lapsi istui kalpeana, vavahtelevana, kuin olisivat sanat olleet kirveeniskuja, jotka viilsivät hänen sydäntään.
Oi, millainen Jumala, millainen hirmuinen Jumala!
Seuraavan hetken hän oli hereillä, mutta häntä vapisutti ja kammostutti kuin kuoleman suudeltua häntä kirkkotiellä. Hänen lapsuutensa raju suru vangitsi vielä kerran hänen sydämensä.
Hänelle tuli yhtäkkiä niin kiire, että hän oitis olisi tahtonut rientää pois kirkosta. Hänen täytyi päästä kotiin ja kirjoittaa kirjansa, ihana kirjansa rauhan ja rakkauden Jumalasta.
* * * * *
Ei mitään sen kummempaa, joka voisi tuntua mainitsemisen arvoiselta, tapahtunut Fredriikka mamsellille ennen uudenvuoden yötä. Elämä ja kuolema kuten päivä ja yö vallitsivat hiljaisessa sovinnossa maailmaa vuoden viimeisenä viikkona, mutta kun uudenvuoden yö joutui, silloin kuolema otti valtikan ja julisti, että vanha Fredriikka mamselli kuului nyt hänelle.
Jospa vain olisi tämä tiedetty, niin varmaan olisi koko Ruotsin kansa yhtynyt yhteiseen rukoukseen saadakseen pitää vielä elossa puhtaimman henkensä, lämpimimmän sydämensä. Silloin olisi valvottu tuskassa ja murheessa monessa kodissa, eri maissa, missä rakkaat ystävät häntä kaipasivat. Silloin olisivat köyhät, sairaat ja puutteelliset unohtaneet oman hätänsä ja muistaneet hänen kärsimystään, ja silloin olisivat kaikki ne lapset, jotka nyt ovat suuriksi kasvaneet hänen työnsä siunauksen turvissa, panneet ristiin kätensä ja rukoilleet elämän aikaa vielä yhdeksi vuodeksi parhaimmalle ystävälleen. Rukoilleet yhtä vuotta hänelle, että hän olisi saanut antaa täyden kirkkauden elämäntyölleen ja painaa siihen viime sinettinsä.
Sillä kuolema tuli liian aikaisin mamselli Fredriikalle.
Myrskysi tuolla ulkona uudenvuodenyönä, myrskysi hänen sisimmässään.
Hän tunsi kaikkien elämän ja kuoleman tuskien riehuvan itsessään.