Poika istui ja katseli rantoja, jotka olivat aivan kirjavanaan rakennuksia niin pitkälle kuin silmä kantoi. Hän näki Domnarvin ja Kvarnsvedin suuret putoukset ja niiden käyttämät suuret laitokset. Hän näki lauttasillat, jotka olivat virran yllä, lautat, joita se kantoi selässään, tukkipuut, joita se pyöritteli eteenpäin, rautatiet, jotka kulkivat sitä pitkin ja sen poikki, ja hän alkci jo vähän ymmärtää, kuinka merkillinen vesi tässä oli kysymyksessä.
Joki teki pitkän polvekkeen pohjoista kohti. Polvekkeessa oli autiota ja asumatonta, ja villihanhet laskeutuivat niitylle syömään. Poika juoksi heidän luotaan rantatörmälle voidakseen nähdä joen, joka virtasi leveässä uomassa syvällä hänen allaan. Aivan lähellä vei maantie virran rantaan, ja matkustajat kulkivat lautalla yli. Se oli uutta pojalle, ja hänen oli hauska sitä katsella, mutta yht'äkkiä hänet valtasi hirveä uupumus. "Minun täytyy nukkua vähän. Tuskin sain viime yönä silmiäni ummistaa", hän ajatteli ja ryömi tuuheaan mättääseen, piilottautui niin hyvin kuin voi heinien ja ruohojen väliin ja nukkui.
Hän heräsi kuullessaan ihmisten puhelevan vieressään rantatörmällä. Ne olivat matkamiehiä, jotka eivät päässeet virran yli sentähden, että suuria jäälauttoja uiskenteli virtaa myöten estäen lautan kulkua. Odottaessaan he olivat nousseet rantatörmälle ja istuivat ja juttelivat siinä, miten vaikea heidän oli tulla toimeen joen kanssa. He valittelivat, että se särkee sillat, tulvii rannoille ja repii lautat. Kun he olivat jutelleet vähän aikaa, sanoi suuri, komea talonpoika, joka näytti olevan sekä viisas että veitikkamainen, laulavalla äänellä: "Saamme varmaan odottaa täällä vielä kauankin, ja jos haluatte, niin voin kertoa teille tarinan."
He kehoittivat häntä kertomaan, ja talonpoika alkoi:
"Oli tunturijärvi kaukana Norjan rajalla. Siitä lähti puro, joka oli vuolas ja innokas alusta alkaen. Vaikka se olikin pieni, mainittiin sitä kuitenkin Isojoeksi sentähden, että siitä näytti tulevan oikein kunnon joki.
"Päästyään järvestä ja katsahtaessaan ympärilleen nähdäkseen, mihin suuntaan olisi lähdettävä kulkemaan, ei sitä kohdannut näky suinkaan ollut mieltä ilahduttava. Oikealla ja vasemmalla ja suoraan edessä ei ollut muuta kuin metsäisiä harjuja, jotka vähitellen muuttuivat paljaiksi vuoriksi, jotka taas vähitellen kohosivat korkeiksi huipuiksi.
"Isojoki loi silmänsä länteen. Siellä oli Longfjället ja Djupgravstöten, Barrfröhogna ja Storvätteshogna. Joki katseli pohjoiseen. Siellä oli Näsfjället, idässä kohosi Nipfjället ja etelässä Städjan. Se alkoi jo arvella eikö ehkä olisi parasta palata takaisin järveen. Mutta sitten se kuitenkin ajatteli, että ainakin pitäisi koettaa päästä mereen, ja niin se lähti liikkeelle.
"Onhan helppo ymmärtää, että sillä oli tuima taival sen edetessä erämaan halki. Ellei ollut muuta, niin oli ainakin metsää edessä. Täytyi repiä juurineen jokainen tielle sattunut petäjä, jotta pääsisi vapaasti liikkumaan. Se oli voimakkain ja mahtavin keväällä, kun ensin tuli kotitulva tuoden lumivettä kuusimetsistä, ja sitten vuoritulva toi vettä vuorilta. Silloin se käytti tilaisuutta hyväkseen ja riensi eteenpäin valtoimenaan, työnsi tieltään kiviä ja maata ja kaivoi tien hiekkaharjujen läpi. Ja syksyisin se niinikään sai paljon aikaan, kun syyssateet olivat sitä nostaneet.
"Eräänä kauniina päivänä, kun Isojoki teki tavallista työtään raivaten itselleen tietä, se kuuli kohinaa ja lirinää oikealla kädellään kaukana metsässä. Se alkoi kuunnella niin hartaasti, että jäi seisomaan melkein paikoilleen. 'Mitä ihmettä tämä on?' se sanoi. Ympärillä kohoava metsä ei voinut olla hiukan pilkkaamatta jokea. 'Sinä kai luulet olevasi yksinäsi maailmassa', se sanoi. 'Mutta sen minä sanon sinulle, että tuon kohinan aiheuttaa Gröveljoki, joka tulee Gröveljärvestä. Juuri nyt se on kaivautunut kauniin laakson läpi ja tulee kyllä mereen yhtä pian kuin sinäkin.'
"Mutta Isojoella oli omat tuumansa, ja tämän kuultuaan se sanoi metsälle epäröimättä hetkeäkään: 'Tuo Gröveljoki on vain raukka, joka ei omin voimin pääse mihinkään. Sano sinä sille, että Isojoki, joka tulee Vonjärvestä, on matkalla mereen ja että minä autan sitä, jos se tahtoo liittyä minun seuraani!'