"'Olet terhakka, vaikka oletkin pieni', sanoi metsä. 'Kyllä minä vien terveisesi perille, mutta enpä usko Gröveljoen niistä sinua kiittävän.'
"Mutta seuraavana päivänä metsä toi terveisiä Gröveljoelta ja kertoi sillä olleen niin vaikeaa, että se oli iloinen saadessaan apua ja että se yhtyy Isojokeen niin pian kuin vain suinkin voi.
"Tämän jälkeen Isojoen matka edistyi tietysti paljon nopeammin, ja jonkin ajan kuluttua se oli päässyt niin pitkälle, että näki pitkän, kaitaisen, kauniin järven, johon kuvastui Idrevuori ja Städjan.
"'Mitä tämä on?' se sanoi, ja taas se oli vähällä pysähtyä hämmästyksestä. 'En kai minä ole kulkenut niin hullusti, että olisin tullut takaisin Vonjärveen?'
"Mutta metsä, jota oli siihen aikaan kaikkialla, vastasi heti: 'Ethän toki, et ole tullut takaisin Vonjärveen. Tämä on Indrejärvi, jonka Sörjoki on täyttänyt. Se on oikein kelpo joki. Nyt se on saanut järven täyteen ja koettaa juuri päästä siitä ulos.'
"Tämän kuultuaan Isojoki sanoi heti metsälle: 'Sinä kun ulotut kaikkialle, voit viedä terveisiä Sörjoelle, että Isojoki on tullut. Jos se antaa minun kulkea järven läpi, niin minä palkinnoksi siitä otan sen mukaani mereen, eikä sen tarvitse vähääkään huolehtia eteenpäin pääsystään, sillä siitä minä pidän huolen.'
"'Saatanhan esittää hänelle ehdotuksesi', sanoi metsä, 'mutta en minä luule Sörjoen siihen suostuvan, sillä se on yhtä mahtava kuin sinäkin.'
"Mutta seuraavana päivänä metsä kertoi, että Sörjoki oli uupunut raivaamaan tietä itsekseen ja että se oli valmis liittymään Isojokeen.
"Joki kulki nyt suoraan järven läpi ja alkoi sitten taistella metsän ja vuorten kanssa kuten ennenkin. Jonkin aikaa taistelu oli voittoisaa, mutta yks'kaks' se oli tullut vuorilaaksoon, joka oli niin suljettu, ettei siitä voinut mitenkään päästä pois. Isojoki kohisi ja kihisi vihasta, ja kun metsä kuuli, miten raivoisana joki oli, se kysyi: 'Etkö pääse enää edemmäksi?'
"'Kyllä minä vielä pääsen', sanoi Isojoki. 'Minä tässä parhaillani teen ihmeitä. Minä teen järven minäkin, kuten Sörjoki teki.'