"Tähän molemmat suostuivat ja ottivat metsän nimenantajakseen.
"Ja metsä määräsi niin, että Isojoki jättäisi pois nimensä ja kutsuisi itseään Itäiseksi Taalainjoeksi ja että Fulujokikin luopuisi vanhasta nimestään ja kutsuisi itseään Läntiseksi Taalainjoeksi. Yhtymäpaikasta alkaen molempia nimitettäisiin Taalainjoeksi.
"Ja liityttyään näin yhteen joet alkoivat kulkea eteenpäin niin voimakkaina, ettei kukaan voinut niitä vastustaa. Ne tasoittivat maan Stora Tunaan saakka, niin että siitä tuli sileä kuin pihamaa. Ne syöksyivät häikäilemättä Kvarnsvedenin ja Domnarvetin putouksista. Kun ne olivat tulleet lähelle Runnin järveä, ne imaisivat sen kitaansa ja pakottivat kaikki lähiseudun vesistöt liittymään mukaansa. Sitten ne lähtivät itäänpäin merta kohti suurempaa vastustusta kohtaamatta ja levittäytyivät järviksi. Ne niittivät paljon kunniaa Söderforsissa ja Älvkarlebyssä, ja vihdoin ne saapuivat mereen.
"Syöksyessään mereen ne tulivat ajatelleeksi pitkällistä kilpailuaan ja kärsimiään vaivoja.
"Ne tunsivat olevansa vanhoja ja uupuneita eivätkä voineet ymmärtää, että olivat nuoruudessaan voineet olla innostuneita taisteluun ja kilpailuun. Ja ne kysyivat, mitä hyötyä siitä kaikesta oli ollut.
"Siihen ne eivät saaneet vastausta, sillä metsä oli jäänyt kauas rannalle, ja itse ne eivät voineet palata uomaansa näkemään, kuinka ihmiset olivat tunkeutuneet sinne, missa joet olivat tietä raivanneet, kuinka maa oli asuttunut Itäisen Taalainjoen järvien rannoilla ja Läntisen Taalainjoen laaksoissa ja kuinka koko maakunnassa oli autioita metsiä ja vuoria kaikkialla muualla paitsi siellä, missä ne olivat tuimasti kilpaillen tietään kulkeneet."
XXX
PAREMPI OSA
Vanha kaivoskaupunki
Perjantaina huhtikuun 29. p:nä.