"Illan tullen hän sattui vilkaisemaan vuoreen ja näki, että sen pinta kimalteli kuin kulta. Katsoessaan tarkemmin hän huomasi, että se oli mahtava kuparimalmisuoni. Ensin hän ilostui löydöstä, mutta tuli sitten ajatelleeksi, että se lienee se parempi osa, jota niin monet ovat etsineet, ja silloin hän säikähti. 'Tänä päivänä näkyy minua huono onni vainoavan', hän ajatteli. 'Pitääköhän minun nyt menettää henkeni sentähden, että olen löytänyt tämän rikkauden.'
"Hän kääntyi heti ja lähti kotiin päin. Hetken kuluttua häntä vastaan tuli pitkä, kookas nainen. Hän oli arvokkaan vuorimiehen emännän näköinen, mutta nuori mies ei muistanut häntä ennen nähneensä.
"'Sanohan, mitä sinulla on täällä metsässä tekemistä?' sanoi nainen. 'Olen nähnyt sinun kuljeskelevan täällä koko päivän.' — 'Olen katsellut itselleni asuinpaikkaa', sanoi vuorimies, 'sillä se tyttö, jota rakastan, ei tahdo asua Falunissa.' — 'Etkö aio louhia malmia kuparivuoresta, jonka löysit vähän aikaa sitten?' kysyi nainen vielä. — 'En', sanoi vuorimies, 'minun täytyy luopua vuorityöstä, muuten en saa sitä, jota rakastan.' — 'Pidä vain sanasi', sanoi nainen, 'niin ei sinulle tapahdu mitään pahaa.'
"Samassa nainen poistui. Mutta mies riensi toteuttamaan, mitä oli luvannut. Hän luopui vuorityöstä ja rakensi itselleen talon kauaksi Falunista. Ja sitten se, jota hän rakasti, muutti mielellään hänen luokseen."
Tähän lopetti korppi kertomuksensa. Poika oli todella pysynyt valveilla koko ajan, mutta hän ei ollut käytellyt rautaansa erittäin vauhdikkaasti.
"No, kuinkas sitten kävi?" kysyi hän korpin vaiettua.
"Kuparin saanti on vähentynyt päivä päivältä. Falunin kaupunkihan on vielä olemassa. Mutta kaikki vanhat sulatusuunit ovat poissa. Koko seutu on täynnä vanhoja vuorimiesten taloja, mutta niiden, jotka niissä asuvat, on pakko antautua maanviljelijöiksi ja metsänhoitajiksi. Falunin kaivoksesta rupeaa malmi loppumaan. Pitäisi välttämättä löytää parempi osa."
"Liekö tuo nuori vuorimies ollut viimeinen, joka näki sen?" sanoi poika.
"Kun olet saanut reiän valmiiksi ja päästänyt minut ulos, niin minä sanon sinulle, kuka sen viimeksi on nähdyt", sanoi Bataki.
Poika säpsähti ja alkoi tehdä työtä reippaammin. Hänestä tuntui kuin Bataki olisi sanonut sen omituisen merkitsevällä äänellä. Kuin hän olisi uskotellut pojalle että hän, korppi, on nähnyt suuren malmisuonen. Oliko hän kertonut tämän jutun tarkoituksellisesti?