"Sinä kai olet kierrellyt paljonkin näillä seuduilla", sanoi poika saadakseen vähän selvyyttä asiaan. "Sinä olet kyllä mahtanut löytää yhtä ja toistakin lennellessäsi metsissä ja vuorilla."
"Minä näytän sinulle kaikki, mitä olen löytänyt, jahka olet saanut työsi valmiiksi", sanoi korppi.
Poika iski niin innokkaasti, että lastut lentelivät hänen ympärillään. Hän oli varma siitä, että korppi oli löytänyt paremman osan. "On vahinko, ettei korpilla voi olla mitään iloa löytämästään rikkaudesta", sanoi hän.
"En halua keskustella, miten aion järjestää sen asian, ennen kuin näen, että sinä voit hakata reiän seinään ja päästää minut ulos", sanoi korppi.
Poika teki työtä niin, että rauta kuumeni. Hän luuli voivansa arvata Batakin tarkoituksen. Korppi ei voinut louhia malmia omaan lukuunsa, ja sentähden se varmaan aikoi lahjoittaa löytönsä hänelle, Niilo Holgerinpojalle. Se on sekä hyvin luultavaa että hyvin kohtuullista. Mutta jos hän, Niilo, nyt saa tietää salaisuuden, niin heti ihmiseksi tultuaan hän palaa ja ottaa selon suuresta rikkaudesta. Ja kun hän on ansainnut tarpeeksi rahaa, niin hän ostaa koko Västra Vemmenhögin pitäjän ja rakentaa sinne linnan, niin suuren kuin Vitskövle, ja eräänä päivänä hän lähettää kutsun mäkitupalaiselle Holger Niilonpojalle ja hänen vaimolleen, että tulisivat katsomaan linnaa. Ja kun he tulla tallustelevat sinne, seisoo hän portailla ja sanoo: "Olkaa hyvät ja astukaa sisään ja olkaa täällä kuin kotonanne!" Ja he eivät tietysti tunne häntä, vaan kummastelevat, että mikähän on tuo hieno herra, joka on kutsunut heidät tänne luokseen. "Haluttaisiko teitä asua tämmöisessä paikassa?" kysyy hän sitten. — "Ainahan voisi haluttaa, mutta eihän tämä ole meitä varten tämmöinen", vastaavat he. — "Kyllä se on. On tarkoitus, että saatte tämän palkkioksi siitä valkoisesta hanhesta, joka lensi pois tuonnoisna vuonna", sanoo hän.
Poika hoitaa rautaa yhä reippaammin. Sitten hän rakentaa rahoillaan uuden tuvan Sunnerbon kanervikkokankaalle Oosa hanhitytölle ja Pikku Matille. Mutta tietysti sitä vanhaa paljon suuremman ja hienomman, ja sitten hän ostaa koko Tookernin ja antaa sen sorsille ja sitten…
"Nytpä sinä teet työtä oikein aika vauhdilla", sanoi korppi. "Eiköhän reikä jo mahda olla tarpeeksi suuri."
Korpin onnistui todellakin tunkeutua ulos. Poika seurasi perässä ja näki Batakin istuvan kivellä parin askelen päässä.
"Minä nyt täytän lupaukseni, Peukaloinen", sanoi Bataki hyvin juhlallisesti, "ja kerron sinulle, että olen nähnyt paremman osan ja tiedän missä se on. Mutta minä en neuvoisi sinua sitä etsimään, sillä monta vuotta minä sain touhuta, ennen kuin sain siitä selon."
"Minä luulin, että sinä ilmoittaisit minulle missä se on palkinnoksi siitä, että autoin sinut vankeudesta", sanoi poika.