"Sinä mahdoit olla hyvin unissasi, kun minä kerroin sinulle paremmasta osasta", sanoi Bataki. "Muuten et kai olisi odottanut minulta mitään semmoista. Etkö huomannut, että kaikki, jotka ovat puhuneet siitä, missä parempi osa on, ovat joutuneet onnettomuuteen? Eihän toki! Bataki on elänyt maailmassa siksi kauan, että on oppinut pitämään suunsa kiinni."
Sen sanottuaan hän levitti siipensä ja lensi tiehensä.
Akka seisoi Rikkikeittiön katolla ja nukkui, mutta kesti pitkän aikaa, ennen kuin poika huutaen kutsui häntä. Hän oli pahalla tuulella ja alakuloinen sentähden että oli menettänyt suuren rikkauden; eikä hänellä mielestään ollut mitään iloitsemisen syytä. "En minä usko, että on totta, mitä kerrotaan suurista jätittäristä", arveli hän itsekseen, "enkä minä usko susiin enkä heikkoihin jäihinkään, mutta sen minä uskon, että kun köyhät kaivostyömiehet ovat löytäneet tuon suuren malmisuonen erämaasta, niin on niiden pää mennyt niin pyörälle ilosta, etteivät ne enää ole muistaneet, missä se oli. Ja minä luulen, että heidän pettymyksensä on ollut niin suuri, etteivät he enää ole jaksaneet elää. Ja siltäpä nyt minustakin tuntuu."
XXXI
VALPURINMESSU-ILTA
Lauantaina huhtikuun 30. p:nä.
On päivä, jota lapset Taalainmaassa ikävöivät melkein yhtä haikeasti kuin jouluiltaa, ja se on vappu eli valpurinmessu-ilta, ja silloin he saavat sytyttää kokkoja palamaan.
Viikkoja ennen pojat ja tytöt eivät ajattele muuta kuin kokkoaineiden keräämistä. He menevät metsään poimimaan risuja ja käpyjä, he keräävät lastuja puusepiltä ja tikkuja ja tuohta ja käyriä kantoja halonhakkaajilta. He menevät joka päivä kauppiaan luo kerjäämään vanhoja laatikoita, ja jos jonkun on onnistunut hankkia tyhjä tervatynnöri, hän piilottaa sen kuin parhaan aarteensa eikä uskalla ottaa sitä esille ennen kuin viime hetkessä, vähää ennen tulien sytyttämistä. Herne- ja papukepit ovat aina suuressa vaarassa, ja samoin kaikki tuulen kaatamat aidat, kaikki särkyneet kapineet ja niitylle unohtuneet heinäseipäät.
Kun nyt tulee tuo merkki-ilta, niin ovat lapset joka kylässä tehneet kokon jollekin kukkulalle tai järven rantaan. Muutamissa kylissä on kokkoja montakin. On näet voinut sattua, että pojat ja tytöt eivät ole voineet sopia kokkoaineiden keräämisestä tai ovat myöskin lapset, jotka asuvat kylän eteläpäässä, tahtoneet tulen omaan puoleensa, mutta siihen pohjoispääläiset eivät ole tyytyneet, vaan ovat tehneet tulen itselleenkin.
Kokot ovat tavallisesti valmiina jo hyvissä ajoin iltapäivällä, ja sitten lapset kuljeksivat ja odottavat tulitikkulaatikot taskussa pimeän tuloa. On niin kauhean kauan valoisaa Taalainmaassa tähän vuodenaikaan. Kello kahdeksan tienoilla on tuskin vielä alkanut hämärtääkään. On kylmä ja kolea kulkea ja odottaa ulkona, sillä oikeastaan on vielä vain kevättalvi. Peratuilta ja aukeilta mailta on lumi kyllä jo sulanut, ja keskellä päivää, kun aurinko paistaa korkealta, voi tuntua oikein lämpimältä, mutta metsissä on vielä syvät kinokset, järvet ovat jäässä ja yöllä on usein monen asteen pakkanen. Siitä syystä voikin sattua, että jokin tuli syttyy ennen kuin on tullut oikein pimeä. Mutta vain kaikkein pienimmät ja levottomimmat lapset sillä tavoin hätiköivät. Suuremmat odottavat siksi, kunnes on tullut niin pimeä, että tulet joltakin näyttävät.