"Rakas Akka muori", sanoi poika, "lennä hitaasti tässä, että saan katsella noita vanhuksia!" Varmaankin se oli johtajahanhen mielestä kohtuullinen pyyntö, sillä hän laskeutui niin alas kuin uskalsi ja lensi kolme kertaa edestakaisin koivujen yli. Ei ole helppo sanoa, kuinka olisi käynyt todellisuudessa, mutta poika ei ollut mielestään koskaan nähnyt niin älykkäitä ja viisaita vanhoja vaimoja. "Nämä vanhukset näyttävät siltä kuin heidän poikansa olisivat kuninkaita ja heidän tyttärensä kuningattaria", ajatteli poika.
Mutta Leksandissa ei ollut sen parempaa kuin Rättvikissäkään. Kaikkialla oli paksulti lunta, eikä Akalla ollut muut neuvoa kuin jatkaa matkaansa etelää kohti Gagnefiin.
Gagnefissa oli haudattu ruumis ennen jumalanpalvelusta sinä pyhänä. Ruumissaatto oli tullut myöhään kirkkoon, ja sitten oli mennyt aikaa hautaamiseen. Kun villihanhet tulivat lentäen, eivät kaikki ihmiset vielä olleet menneet kirkkoon, vaan useita naisia käyskenteli, vielä kirkkomaalla hautoja katsellen. He olivat pukeutuneet vihreihin, punahihaisiin liiveihin, ja päässä heillä oli värilliset, kirjavatöyhtöiset huivit.
"Rakas Akka muori, lennä hitaasti tässä, että saan katsella noita emäntiä!" sanoi poika, ja varmaankin se oli villihanhen mielestä kohtuullinen pyyntö, sillä hän laskeutui hitaasti niin alas kuin uskalsi ja lensi kolme kertaa edestakaisin kirkkomaan yli. On vaikea sanoa miten olisi ollut todellisuudessa, mutta kun poika näki naiset näin ylhäältäpäin kirkkomaan puiden välistä, olivat ne hänestä kuin mitä ihanimpia kukkia. "Ne ovat kaikki ikään kuin olisivat kasvaneet kuninkaan puutarhassa", hän ajatteli.
Mutta ei ollut Gagnefissakaan ainoaakaan paljasta vainiota, eikä villihanhilla ollut muuta neuvoa kuin jatkaa matkaansa etelää kohti Flodaan.
Flodassa olivat ihmiset jo kirkossa, kun villihanhet tulivat lentäen, mutta sinä päivänä oli morsiuspari vihittävä kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen, ja morsiussaattue oli asettunut kirkonmäelle. Morsiamella oli päässään kultakruunu hajallaan olevilla hiuksilla, ja siihen oli ripustettu koristeita ja kukkia ja kirjavia nauhoja niin paljon, että sitä katsoessa oikein koski silmiin. Sulhasella oli sininen pitkä takki, polvihousut ja punainen lakki. Morsiusneitosten liivit ja hameen helmat oli kirjailtu ruusuin ja tulppaanein, ja vanhemmat ja naapurit kulkivat saattueessa pukeutuneina pitäjänsä kirjaviin vaatteihin.
"Rakas Akka muori, lennä hitaasti, että ennätän katsella tuota nuorta väkeä!" pyysi poika, ja johtajahanhi laskeutui niin alas kuin uskalsi ja lensi kolme kertaa edestakaisin kirkonmäen ylitse. On vaikea sanoa, miten olisi ollut todellisuudessa, mutta kun poika katseli heitä ylhäältä, niin näytti hänestä, että niin ihanaa morsianta ja niin uljasta sulhasta ja niin komeata hääväkeä ei voi missään muualla olla. "Tuskinpa kuningas ja kuningatar linnassa käyskennellessään ovat hienompia kuin nämä", ajatteli hän.
Mutta täältä Flodasta villihanhet löysivät viimeinkin sulia peltoja, niin ettei heidän tarvinnut lentää edemmäksi ruokaa etsimään.