Pikkulinnut
Toukokuun 1.-4. p:nä.
Monena päivänä peräkkäin oli ollut mitä kauhein ilma Määlarin pohjoispuolella olevissa seuduissa. Taivas oli tasaisen harmaa, tuuli vinkui ja vettä satoi rankasti. Sekä ihmiset että eläimet tiesivät, ettei kesä tule ilman tämmöistä ilmaa, mutta se oli heistä sittenkin melkein sietämätöntä.
Kun oli satanut päivän, alkoivat lumet kuusimetsissä toden teolla sulaa, ja kevätpurot lähtivät liikkeelle. Kaikki pihalätäköt, ojien hidas vesi, ja vesi, joka nousi esiin mättäiden välistä soista ja hetteistä, kaikki oli liikkeellä ja koetti pyrkiä puroihin päästäkseen mereen.
Purot riensivät niin pian kuin suinkin Määlarin jokiin, ja joet tekivät parastaan viedäkseen veden paljouden Määlariin. Mutta silloin kaikki pikkujärvet loivat Uplannissa ja Bergslagenissa jääpeitteensä samana päivänä, niin että joet tulivat jäälauttoja täyteen ja nousivat nopeasti äyräittensä tasalle. Näin suurentuneet joet syöksyivät Määlariin, eikä kestänyt kauan, ennen kuin Määlariin oli tullut niin paljon vettä kuin siihen suinkin mahtui. Se alkoi virrata voimakkaasti laskuaan kohti, mutta Norrström on ahdas väylä, eikä se voinut päästää vettä niin pian kuin olisi tarvittu. Lisäksi oli vielä itätuuli, niin että merivesi vyöryi maata kohti ja seisoi estämässä virtaa, kun se tahtoi viedä suolatonta vettä Itämereen. Ja koska joet yhtä mittaa toivat uutta vetta Määlariin eikä Norrströmin virta vielä ehtinyt viedä sita pois, ei suuri järvi voinut muuta tehdä kuin tulvia rantojensa yli.
Se nousi hyvin hitaasti ja kuin vastenmielisesti, koska olisi tahtonut vahingoittaa kauniita rantojaan. Mutta kun ne melkein kaikkialla ovat matalat ja loivat, ei kestänyt kauan, ennen kuin vesi oli noussut monta metriä maalle, ja siinä oli tarpeeksi synnyttämään mitä suurinta häiriötä ja hätää.
Maalari on sangen omituinen järvi. Se on pelkkiä ahtaita selkiä, lahtia ja salmia: se ei missään levene laajoiksi, myrskyisiksi ulapoiksi; on kuin se ei olisi luotu muuta kuin huviretkiä ja purjehdusta ja iloisia kalastusmatkoja varten. Ja se on täynnä ihania lehtoisia saaria ja niemiä. Ei missään näy paljaita, autioita, tuulisia rantoja; on kuin ne eivät koskaan olisi ajatelleet kantavansa muuta kuin huvilinnoja, kesähuviloita, herrastaloja ja huvittelupaikkoja. Mutta kun se tavallisesti esiintyy näin ystävällisenä ja lempeänä, syntyy sitä suurempi meteli, kun se joskus keväällä panee pois hymyilevän ilmeensä ja näyttää voivansa toden teolla olla vaarallinen.
Kun se nyt näytti aikovan panna toimeen vedenpaisumuksen, niin ruvettiin kaikkia talviteloillaan olleita veneitä ja ruuhia kiireesti tilkitsemään ja tervaamaan, että ne olisivat valmiit työnnettäviksi vesille niin pian kuin suinkin. Pesulaiturit vedettiin maihin ja maantiesiltoja lujitettiin. Ratavartijat, joiden oli pidettävä silmällä semmoisia rautatielinjoja, jotka kulkivat rantoja pitkin, vaelsivat yhtä mittaa ratavallilla eivätkä uskaltaneet nukkua yöllä ei päivällä.
Talonpojat, joilla oli heiniä ja kuivia lehtiä matalissa saarissa, riensivät soutamaan ne maihin. Kalastajat ottivat pois rysänsä ja rihmansa, ettei tulva huuhtelisi niitä pois. Lauttapaikoissa tunkeili matkustavaisia: kaikkien, joiden oli mentävä kotiin tai kotoa pois, täytyi rientää niin kauan kun vielä voi päästä.
Tukholman seudulla, jossa rannat ovat täpösen täynnä kesäasuntoja, oli kovin kiire. Useimmat huvilat olivat kyllä niin korkealla, ettei niillä ollut mitään vaaraa, mutta niillähän oli jokaisella venehuone tai uimahuone, Ja ne oli pelastettava.