"Älkää luulkokaan, että teistä silti tulee joutsenia!" huudettiin joka taholta.
He alkoivat huutaa kilpaa helein, voimakkain äänin. Oli mahdotonta selittää heille, että tämä oli kesy hanhikukko, joka oli seurannut villihanhia.
"Tuo on varmaankin itse hanhikuningas", he ivasivat.
"Eipä ole hävyttömämpää nähty."
"Ei se ole mikään hanhi, se on vain kesy ankka."
Suuri valkoinen muisti Akan käskyn, ettei saa olla tietävinään mistään, mitä kuuleekin. Hän oli vaiti ja ui niin reippaasti kuin voi, mutta siitä ei ollut apua. Joutsenet tulivat yhä hävyttömämmiksi. "Mikä sammakko sillä on selässään?" kysyivät he. "Ne varmaankin luulevat, ettemme näe sen olevan sammakko, kun se on ihmisten vaatteissa."
Joutsenet, jotka äsken olivat olleet niin kauniissa järjestyksessä, uivat nyt sikin sokin ja tunkivat toisia syrjään päästäkseen näkemään valkoista villihanhea.
"Ainakin tuon valkoisen hanhikukon pitäisi hävetä näyttäytymästä täällä meidän joutsenten joukossa."
"Se on kyllä yhtä harmaa kuin muutkin. Se on vain kastunut jonkun talonpojan maitoammeessa."
Akka oli juuri ehtinyt Päivärinnan luo ja alkanut puhua hänen kanssaan, kun tämä huomasi häläkän. "Mitä nyt? Enkö minä ole käskenyt teitä olemaan kohteliaita vieraille?" sanoi hän ja näytti tyytymättömältä.