MATKA GASTRIKLANNIN YLI
Kallisarvoinen vyö
Keskiviikkona kesäkuun 15. p:nä.
Kotka lensi, kunnes oli päässyt hyvän matkaa Tukholman pohjoispuolelle.
Siellä hän laskeutui metsämäkeen ja päästi pojan kynsistään.
Mutta tuskin poika tunsi olevansa irti, kun hän alkoi juosta kaupunkia kohti minkä kerkesi.
Kotka hyppäsi silloin pitkän laukan, saavutti pojan ja pani jalkansa hänen päälleen. "Onko sinun aikomuksesi palata vankeuteen?" kysyi hän. — "Mitäs sinulla on minun kanssani tekemistä? Minä kai saan mennä mihin tahdon, sinulta kysymättä", sanoi poika ja koetti päästä irti. Silloin kotka tarttui häneen kiinni voimakkailla kynsillään, nousi ilmaan ja lensi taas pohjoista kohti.
Nyt kotka lensi pojan kanssa yli koko Uplannin eikä pysähtynyt ennen kuin tuli Älvkarlebyn suurelle vesiputoukselle. Hän laskeutui kivelle aivan tuon kuohuvan kosken alle ja päästi pojan uudelleen irti.
Poika huomasi heti, ettei tässä ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon kotkan kynsistä. Yläpuolella oli putouksen vaahtoinen seinä ja ylt'ympäri kuohui joki mahtavana koskena. Hän oli hyvin kiukuissaan siitä että hänestä näin tehtiin sanansa syöjä. Hän käänsi selkänsä kotkalle eikä puhunut hänelle sanaakaan.
Mutta pantuaan nyt pojan paikkaan, josta tämä ei voinut paeta, kotka kertoi olevansa Akka Kebnekaiselaisen kasvattipoika ja että hän oli joutunut riitaan kasvattiäitinsä kanssa. "Ja nyt sinä ehkä ymmärrät, miksi minä tahdon viedä sinut takaisin villihanhien luo", hän sanoi lopuksi. "Olen kuullut sanottavan, että sinä olet Akan suuressa suosiossa, ja tarkoitukseni oli pyytää, että solmisit rauhan meidän välillemme."
Ymmärrettyään, että kotka ei ollut vienyt häntä vain itsepäisyydestä, poika muuttui heti ystävälliseksi häntä kohtaan. "Olisin kernaasti auttanut sinua tässä asiassa", sanoi hän, "mutta antamani sana sitoo minut." Ja nyt hän vuorostaan kertoi kotkalle, kuinka oli joutunut vankeuteen, ja että Klement Larsson oli lähtenyt Skansenilta päästämättä häntä vapauteen.