Jättiläisakan ei tarvinnut odottaa kauan, kun jo kuului rivakoita askelia pihalta, ja se sama matkamies, jonka ukko oli nähnyt tiellä, kiskaisi oven auki ja astui tupaan. Vieras ei pysähtynyt oven suuhun niinkuin matkamiesten on tapana tehdä, vaan lähti heti tulemaan akkaa kohti, joka istui karsinassa huoneen perällä. Mutta siitä tuli semmoinen vaellus, että kun kulkija jo luuli kulkeneensa pitkän aikaa, hän oli vasta päässytkin pikkuisen matkaa ovesta, ja hänellä oli vielä huikea taival tulisijalle, joka oli keskellä huonetta. Hän pitensi askeliaan, mutta kun hän oli harppaillut vielä jonkin aikaa, näytti hänestä siltä kuin sekä tulisija että jättiläisakka olisivat olleet kauempana kuin silloin, kun hän ensin astui pirttiin. Pirtti ei ollut ensin näyttänyt hänestä kovinkaan suurelta. Vasta sitten, kun hän oli tullut tulisijan kohdalle, hän huomasi, kuinka suuri tämä pirtti todella oli, sillä hän oli niin uupunut, että hänen oli nojauduttava sauvaansa vasten lepäämään. Kun jättiläisakka näki hänen pysähtyvän, hän pani pois värttinänsä, nousi penkiltään ja oli muutamia askeleita astuttuaan hänen luonaan.
"Me jättiläiset rakastamme suuria tupia", hän sanoi. "Ja minun mieheni valittelee, että täällä on ahdasta. Mutta kyllähän minä ymmärrän, että niin lyhytjalkaisten kuin sinun on vähän vaikea kulkea tämmöisen jättiläistuvan perille. Sano minulle, kuka olet ja mitä sinulla on asiaa?" Näytti ensin siltä kuin vieras olisi aikonut vastata kiivaasti, mutta varmaankaan hän ei tahtonut ruveta rakentamaan riitaa akan kanssa, vaan vastasi heti rauhallisesti: "Minun nimeni on Lujakätinen, ja minä olen sankari, ja olen ollut monessa seikkailussa. Nyt olen istunut kotonani koko vuoden ja aloin juuri miettiä, eikö minulla enää olisikaan mitään tekemistä, kun kuulin ihmisten puhuvan siitä, että te jättiläiset hoidatte niin huonosti maata täällä ylhäällä, ettei täällä voi asua kukaan muu kuin te itse. Olen nyt tullut puhumaan ukkosi kanssa tästä asiasta ja kysymään, eikö hän tahtoisi saada aikaan täällä parempaa järjestystä."
"Ukko on mennyt metsälle", sanoi jättiläisakka, "ja vastatkoon hän itse kysymyksiisi tultuaan kotiin. Mutta minä sanon sinulle, että kun tulee tekemään semmoisia kysymyksiä vuorijättiläiselle, niin pitäisi olla vähän isompi mies kuin sinä. Olisi varmaankin maineellesi parasta, jos menisit heti tiehesi tapaamatta jättiläistä." — "Kyllä minä häntä nyt odotan, kun olen kerran tullut tänne", sanoi hän, joka sanoi olevansa Lujakätinen. — "Olen neuvonut sinua parhaan ymmärrykseni mukaan", sanoi akka, "tee sitten niinkuin itse tahdot. Painahan puuta, niin tuon sinulle tervetuliaisjuomat!"
Akka otti nyt suunnattoman suuren simasarven ja meni huoneen perimmäiseen nurkkaan, jossa simatynnöri oli. Ei tuo näyttänyt vieraasta niin erittäin suurelta, mutta kun nainen avasi tapin, purskahti sima sarveen semmoisella pauhulla, että oli kuin olisi vesiputous syöksynyt huoneeseen. Sarvi oli pian täyttynyt, mutta kun emäntä nyt koetti panna tappia takaisin reikään, ei se onnistunutkaan. Sima puhalsi ulos semmoisella vauhdilla, että se heitti tapin hänen kädestään ja kuohui lattialle. Jättiläisakka koetti uudelleen, mutta ei onnistunut nytkään. Silloin hän kutsui vieraan avukseen. "Nyt sima valuu hukkaan, Lujakätinen. Tule tänne panemaan tappia tynnyriin!" Vieras riensi heti auttamaan. Hän otti tapin ja koetti painaa sitä reikään, mutta sima työnsi sen ulos, heitti sen pitkän matkan päähän ja tulvaili yhä vain lattialle.
Kerta toisensa perästä teki Lujakätinen uuden yrityksen, mutta se ei onnistunut, ja viimein hän heitti tapin menemään. Koko tupa oli nyt simaa tulvillaan, ja saadakseen lattian kuivaksi alkoi vieras piirrellä siihen syviä juovia, jotta sima pääsisi valumaan pois. Hän teki simalle teitä kovaan kallioon, niinkuin lapset keväällä tekevät tulvavedelle teitä hiekkaan, ja siellä täällä hän polki jalallaan syviä reikiä, joihin sima voi kokoontua. Jättiläisakka seisoi hiljaa koko ajan ja katseli, ja jos vieras olisi katsahtanut häneen, olisi hän ehkä nähnyt, että emäntä hämmästyen ja kauhistuen katseli työtä. Mutta kun vieras oli lopettanut työnsä, akka sanoi ivallisella äänellä: "Minä kiitän sinua, Lujakätinen. Näen, että teet mitä osaat. Mieheni on minulle tavallisesti apuna tapin sulkemisessa, mutta mistäpähän kaikilla olisi hänen voimansa. Kun et siihen kykene, niin lienee parasta, että heti menet tiehesi." — "En minä lähde, ennen kuin olen esittänyt asiani", sanoi vieras, mutta hän näytti olevan alakuloinen ja häpeissään. — "Paina sitten puuta", sanoi jättiläisnainen, "niin panen padan tulelle ja keitän sinulle puuroa!"
Emäntä teki sanojensa mukaisesti. Mutta kun puuro oli melkein valmista, hän kääntyi vieraan puoleen. "Huomaan, että jauhot ovatkin lopussa, niin että puuro näkyy tulevan hiukan vetelää. Voisitko pyöräyttää pari kertaa tuota myllyä, joka on siinä vieressäsi? Siellä on jyviä kivien välissä. Mutta väännä heti paikalla kaikin voiminesi, sillä mylly on raskaanpuoleinen."
Vieras heti kääntämään käsimyllyä. Se ei näyttänyt kovinkaan isolta, mutta kun hän tarttui kampiin ja koetti pyöräyttää kiveä, se oli niin jäykkä, ettei liikahtanutkaan. Hänen täytyi ponnistaa kaikki voimansa, ja sittenkin se pyörähti vain yhden kierroksen.
Jättiläisakka katseli ääneti ja hämmästyneenä vieraansa työtä. Mutta kun vieras herkesi, hän sanoi: "Kyllä minä saan parempaa apua mieheltäni, kun en itse saa myllyä pyörimään. Mutta eihän sinulta kukaan voi vaatia enempää kuin mitä jaksat. Näethän nyt itsekin, että olisi parasta olla tapaamatta sitä, joka voi jauhaa tällä myllyllä niin paljon kuin tahtoo." — "Täytyy minun sittenkin häntä odottaa", sanoi Lujakätinen ja puhui tyynesti ja sävyisästi ja hiljaisella äänellä. — "Painahan sitten puuta, niin minä valmistan sinulle hyvän vuoteen", sanoi jättiläisakka, "sillä kai sinun täytyy jäädä tänne yöksi!"
Emäntä teki hänelle vuoteen monista patjoista ja pieluksista ja sanoi hyvää yötä vieraalleen. "Pelkään, että tila tuntuu sinusta vähän kovalta, mutta minun ukkoni makaa semmoisessa vuoteessa joka yö."
Kun Lujakätinen ojensihe tilalle, hän tunsi allaan niin paljon nystyröitä ja epätasaisuuksia, ettei voinut ajatellakaan nukkumista. Hän vääntelihe ja kääntelihe, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Silloin hän rupesi nakkelemaan pois vuodevaatteita, patjan sinne, pieluksen tänne, ja sitten hän nukkui rauhassa aamuun asti.