Nyt tuli myöskin villihanhia lentäen. Suuri parvi seurasi toistaan. "Kunhan nuo vain eivät olisi minun hanhiani ja menisi pois sanomatta minulle jäähyväisiä!" hän ajatteli. Hänen teki mieli kertoa heille, kuinka kaikki oli käynyt, ja näyttää heille, että hän nyt oli ihminen.
Tuli lauma, joka lensi reippaammin ja huusi äänekkäämmin kuin muut, ja jokin ääni hänen sisimmässään vakuutti, että se oli juuri se lauma. Mutta hän ei tuntenut sitä niin varmasti kuin edellisenä päivänä.
Lauma hiljensi vauhtiaan ja lensi edestakaisin rannikkoa pitkin. Silloin poika ymmärsi, että se oli se oikea. Sitä hän vain ei ymmärtänyt, miksi eivät villihanhet laskeutuneet hänen viereensä. Olihan mahdotonta, etteivät ne olisi häntä nähneet siinä, missä hän seisoi.
Poika koetti antaa merkkiäänen, kutsuakseen heitä sillä tavalla luokseen. Mutta kieli ei totellutkaan! Hän ei voinut saada esille oikeaa ääntä.
Hän kuuli Akan huutavan ylhäällä ilmassa, mutta ei ymmärtänyt, mitä tämä sanoi. "Mitä tämä on? Ovatko villihanhet ruvenneet käyttämään toista kieltä?" ihmetteli hän.
Hän asettui huitomaan heille hatullaan, ja hän juoksi rantaa pitkin huutaen: "Täss' olen ma, miss' olet sa?"
Näytti siltä kuin ne vain olisivat siitä pelästyneet. Ne kohosivat ylemmä ja lensivät merelle. Silloin hän ymmärsi viimeinkin! Ne eivät tienneet, että hän oli ihminen. Ne eivät tunteneet häntä.
Eikä hän voinut kutsua niitä luokseen sentähden, että ihminen ei voi puhua lintujen kieltä. Hän ei osannut puhua sitä eikä hän myöskään sitä ymmärtänyt.
Vaikka poika olikin iloinen siitä, että oli vapautunut lumouksesta, tuntui hänestä kuitenkin katkeralta, että hänet näin oli erotettu kunnon tovereistaan. Hän istahti hiekkaan ja pani kädet silmiensä eteen. Mitäpä enää hyödytti katsoa niitä?
Mutta kohta sen jälkeen hän kuuli siipien havinaa. Vanhasta Akkamuorista oli tuntunut raskaalta erota Peukaloisesta, ja hän oli kääntynyt takaisin vielä kerran. Ja kun poika nyt istui hiljaa, uskalsi Akka lähestyä häntä. Luultavasti hänen silmänsä olivat sittenkin auenneet näkemään, kuka istuja oli. Lintu laskeutui niemeen ihan pojan lähelle.