Kun kello oli kymmenen minuuttia vailla kymmenen, ja lähtö hautuumaalle saattoi tapahtua milloin tahansa, huomasivat askedalilaiset, että kaikki lähestyivät Nolin taloa, joka sijaitsi vain parin minuutin matkan päässä kirkolta.
He näkivät nyt, vaikkeivät he tähän asti olleet sitä huomanneetkaan, että pitäjäntuvalta oli siroitettu kuusenhakoja aina talon päärakennuksen eteen saakka, ja oven molemmin puolin oli pystytetty kuusia. Siellä oli siis ruumis talossa. Mutta sittenkään he eivät voineet käsittää, miten he eivät olleet kuulleet mitään kuolemantapauksesta sellaisessa talossa. Eikä ikkunoissa myöskään ollut hursteja, niinkuin tulee olla, kun kuolema käy talossa.
Nyt eteisen ovet avattiin selkosen selälleen ja ulos tuli sittenkin ruumissaatto. Nolin August astui ensimäisenä surusauva kädessä, ja hänen jäljessään kantajat arkkuineen.
Saattoon yhtyi sitten koko ihmisjoukko, joka oli odottanut kirkon edustalla. Tämän vainajan vuoksi he siis olivat saapuneet kirkolle.
He kantoivat arkun pitäjäntuvan edustalle ja laskivat sen toisen arkun oikealle puolelle. Nolin August siirsi pukkeja, niin että molemmat arkut joutuivat aivan rinnakkain.
Myöhempi arkku ei ollut yhtä uusi ja kiiltävä kuin Katrinan. Se oli varmaan saanut monta sadekuuroa kestää jo ennen tätä päivää. Sitä oli varomattomasti käsitelty, niin että se oli saanut naarmuja ja kolauksia.
Kaikki askedalilaiset vetivät syvältä henkeään, sillä nyt he alkoivat ymmärtää. Tuossa arkussa ei maannut ketään Nolin Augustin sukulaista. Ei minkään suurmiehen vuoksi noin paljon ihmisiä ollut saapunut kirkolle.
Nyt kaikkien katseet kulkivat Klara Gullaan, nähdäkseen ymmärsikö hänkin, mistä oli kysymys. Ja hänestä saattoikin selvästi huomata, että hänkin sen ymmärsi.
Hän oli seisonut kalpeana ja itkettyneenä kaiken aikaa äitinsä arkun vieressä, ja kun hän nyt tunsi toisen arkun, jota he kantoivat Nolin talosta, näytti tämä iloinen yllätys saattavan hänet aivan pois suunniltaan, niinkuin voi käydä, kun vihdoin saa sen, mitä kauan on odottanut. Mutta hän rauhoittui pian. Hän hymyili surun voittoisesti ja siveli pari kertaa hiljaa arkun kantta. »Nyt sinun on oikein hyvä olla», näytti hän aikovan sanoa kuolleelle äidillensä.
Nolin August astui Klara Gullan luo ja otti häntä kädestä.