»No, eihän se tarkoitus olekaan», sanoi uusi omistaja sovinnollisella äänellä. Hän tahtoi vain saada asian järjestetyksi. Ei mitään muuta. »Jos Janne voisi antaa hänelle sata riksiä lokakuun markkinoihin mennessä – – –»
»Sata riksiä!» huudahti Katrina, melkein kirkuvalla äänellä.
Lars ei sanonut sen enempää. Hän kohotti vain päätään taakse ja puri huulensa yhteen.
»Sinä et sano sanaakaan, Janne!» sanoi Katrina. »Etkö kuule, että Lars tahtoo ottaa meiltä sata riksiä?»
»Ehkäpä ei Jannen ole niinkään helppoa saada sata riksiä irti», sanoi
Lars Gunnarsson. »Mutta täytyyhän minun tietää, mikä on omani.»
»Ja siksikö teidän pitää varastaa meidän tupamme?» huusi Katrina.
»Ei, sitä en minä suinkaan halua. Mökki on teidän. Minä tahdon vain saada maan takaisin.»
»No, silloinhan on mökki myös siirrettävä teidän maaltanne pois», sanoi Katrina. — »Tokko teidän kannattaa siirtää pois sellaista, jota ette kuitenkaan voi pitää.» — »Vai niin», sanoi Katrina, »te tahdotte siis sittenkin anastaa sen itsellenne?»
Lars Gunnarsson teki kädellään torjuvan liikkeen.
»Ei, en minä tahdo anastaa teidän mökkiänne, mitä vielä?» Olihan hän jo sanonut, ettei hän sitä halunnut tehdä, mutta Brobyn kauppias oli lähettänyt tänne puotilaisensa kera muutamia laskuja, jotka olivat vielä maksamatta.