»Ja nyt minä tahtoisin kysyä, ovatko vanhemmat samaa mieltä kuin tyttökin ja antavatko he minulle toimeksi saattaa päätökseen – – –»
»Entäs tyttö? Tyttö?» keskeytti Janne. »Missä hän on?»
»Missäkö hän on?» sanoi valtiopäivämies ja tarkasteli kirjettä. »Hän sanoo, ettei hän mitenkään ole voinut ansaita niin paljon rahaa parissa kuukaudessa. Mutta hänellä on paikka erään hyvän rouvan luona, joka on antanut hänelle rahaa etukäteen ja hänen luokseen hänen täytyy jäädä, kunnes hän on tehnyt selvän puolestansa.»
»Hän ei siis tule kotiin?» sanoi Janne.
»Ei ensi hädässä, sen mukaan kuin voin ymmärtää», sanoi valtiopäivämies.
Janne laskeutui vuoteelleen ja kääntyi taas seinään päin.
Mitä hän välitti tuvasta ja kaikesta muusta? Mitä hän välitti elääkään, kun hänen pikku tyttönsä ei palannut kotiin?
UNEN ALKUPUOLI.
Ensi viikkoina valtiopäivämiehen käynnin jälkeen ei Skrolyckan Janne voinut ryhtyä mihinkään. Hän makasi vain vuoteessa ja suri.
Joka aamu Janne nousi ylös, puki vaatteet yllensä ja aikoi mennä Fallan taloon työhön. Mutta ennenkuin hän oli päässyt ovesta uloskaan, tunsi hän niin suurta väsymystä ja voimattomuutta, ettei hän voinut muuta kuin heittäytyä jälleen pitkäkseen.