Hannu apotti rakasti yrttitarhaansa niin paljon kuin hän saattoi rakastaa sellaista mikä oli maallista ja katoovaista. Niin hurja ja kauheannäköinen kuin olikin tuo outo nainen, ei apotti voinut olla hänestä pitämättä, koska hän oli taistellut kolmea munkkia vastaan, saadakseen katsella rauhassa yrttitarhaa. Hän lähestyi hiljaisena vaimoa ja kysyi, miellyttikö yrttitarha häntä.
Rosvomuori kääntyi tuimana Hannu apottia kohti, sillä hän odotti vain väijyntää ja yllätystä, mutta kun hän näki apotin harmaat hapset ja kumaran vartalon, vastasi hän aivan rauhallisesti: »Ensin kun tämän näin, tuntui siltä, kuin en ijässäni olisi kauniimpaa nähnyt, mutta nyt huomaan, ettei tämä vedä vertoja toiselle, jonka tunnen.»
Hannu apotti oli varmaan odottanut toisenlaista vastausta. Kun hän kuuli, että rosvomuori oli nähnyt yrttitarhan, joka oli kauniimpi kuin hänen, nousi hieno puna hänen ryppyisille poskilleen.
Maallikkoveli, joka seisoi vieressä, alkoi kohta nuhdella rosvomuoria. »Tämä on Hannu apotti», sanoi hän, »joka itse suurella ahkeruudella ja vaivalla on koonnut kukat yrttitarhaansa sekä läheltä että kaukaa. Me tiedämme kaikki, ettei rikkaampaa yrttitarhaa löydy koko Skånenmaassa, eikä sinun, joka asut synkässä metsässä pitkin vuotta, sovi hänen työtään mestaroida.»
»Minä en tahdo olla hänen enkä sinun mestarisi», sanoi rosvomuori, »sen vain sanon, että jos voisitte saada sen yrttitarhan, jonka minä tunnen, niin kiskoisitte pois kaikki kukat, jotka tässä seisovat, ja heittäisitte ne pois kuten rikkaruohon.»
Mutta yrttitarhanhoitaja oli tuskin vähemmin ylpeä kukista, kuin itse Hannu apotti, ja kuullessaan nämä sanat, alkoi hän ilkkuen nauraa. »Kyllä ymmärrän, että puhut näin kiusataksesi meitä», hän sanoi. »Mahtaneekin olla kaunis yrttitarha, jonka olet itsellesi laatinut petäjien ja katajien keskelle Göingenmetsään. Voisinpa vannoa sieluni autuuden nimessä, ettet ijässäsi ole ollut minkään yrttitarhan muurien sisällä.»
Rosvomuori punastui kiukusta, että häntä näin epäiltiin, ja hän huudahti: »Vaikkapa en olisikaan koskaan ennen ollut yrttitarhan muurien sisässä, tulisi toki teidän, munkkien, jotka olette pyhiä miehiä, tietää, että suuri Göingenmetsä jouluöinä muuttuu yrttitarhaksi viettääkseen Meidän Herramme synnyinhetkeä. Me, jotka elämme metsässä, olemme nähneet sen tapahtuvan joka vuosi, ja siinä yrttitarhassa olen nähnyt niin ihania kukkia, etten ole uskaltanut kohottaa kättänikään niitä katkaistakseni.»
Maallikkoveli tahtoi jatkaa väittelyä vaimon kanssa, mutta Hannu apotti viittasi että hän vaikenisi. Sillä Hannu apotti oli lapsesta saakka kuullut kerrottavan, että metsä pukeutuu juhlapukuun jouluyönä. Hän oli usein halunnut nähdä sitä, mutta hänelle ei ollut koskaan sitä onnea sattunut. Hän alkoi hartaasti rukoilla ja vaatia rosvomuoria. että jouluyönä saisi tulla ylös rosvoluolaan. Jos muori vaan lähettäisi jonkun lapsistaan opastamaan hänelle tietä, ratsastaisi hän yksin sinne eikä koskaan heitä antaisi ilmi, vaan päinvastoin palkitsisi heille vaivat niin runsaasti kuin häneltä suinkin varoja riittäisi.
Rosvomuori ensin kielsi, sillä hän ajatteli rosvoisää ja vaaraa, johon hän voisi joutua, sen kautta että sallisi Hannu apotin matkustaa ylös heidän luolaansa. Mutta sitte tuli halu näyttää munkille, että yrttitarha, jonka hän tunsi, oli kauniimpi munkin tarhaa, niin valtavaksi, että hän suostui.
»Mutta useampaa saattajaa et saa ottaa mukaasi», sanoi hän. Väijyntää tahi salajuonta älä viritä tiellemme, niin totta kuin olet pyhä mies.»