Tämän lupasi Hannu apotti, ja sitte lähti rosvomuori. Mutta Hannu apotti kielsi maallikkoveljeä ilmaisemasta kellekään, mistä oli suostuttu. Hän pelkäsi, etteivät hänen munkkinsa sallisi hänenlaisensa vanhan miehen matkustaa rosvoluolalle, jos saisivat tiedon hänen aikeistaan.
Itse hän ei myöskään aikonut ilmaista tuumaa kellekään. Mutta sattuipa että arkkipiispa Absalon Lundista tuli matkaten Övediin ja vietti siellä yön. Kun Hannu apotti näytti arkkipiispalle yrttitarhaansa, tuli hän ajatelleeksi rosvomuorin käyntiä, ja maallikkoveli, joka siellä kulki työtä tehden, kuuli, että apotti kertoi piispalle rosvoisästä, joka monta vuotta lainsuojatta oli asunut metsässä, ja pyysi tälle lainturvakirjettä, että tämä jälleen voisi elää kunniallista elämää muiden ihmisten parissa. »Asiain tällä kannalla ollen», apotti sanoi, »kasvavat hänen lapsensa pahemmiksi pahantekijöiksi kuin hän itse on, ja te saatte ennen pitkää koko rosvojoukkueen vastuksiksenne tuolla ylhäällä metsässä.»
Mutta arkkipiispa Absalon vastasi, että ilkeätä rosvoa hän ei laskisi alas kunniallisen kansan keskuuteen tasangolle. Kaikille olisi parasta, että hän pysyisi tuolla metsässään.
Hannu apotti kiihtyi siitä ja alkoi kertoa piispalle Göingenmetsästä, joka pukeutui joulupukuun joka vuosi. »Jos nämä rosvot eivät ole sen pahempia, kuin että Jumalan ihanuus ilmestyy heille», hän sanoi, »eivät he voi olla liian pahoja kokemaan ihmisten armoa».
Mutta arkkipiispa osasi hyvin vastata Hannu apotille. »Sen verran lupaan sinulle, Hannu apotti», sanoi hän ja hymyili, »että sinä päivänä, jona lähetät minulle kukan joulupuutarhasta Göingenmetsästä, annan sinulle turvakirjan kaikille lainsuojaa vailla oleville, joille sellaista anoa tahdot.»
Maallikkoveli ymmärsi, että Absalon piispa ei enempää kuin hänkään uskonut rosvomuorin kertomusta, mutta Hannu apotti ei sitä huomannut, hän vaan kiitti Absalonia tämän hyvästä lupauksesta ja sanoi, että sen kukan hän kyllä piispalle lähettäisi.
* * * * *
Hannu apotti sai tahtonsa täytetyksi, ja seuraavana jouluaattona hän ei istunut kotona Övedissä, vaan oli matkalla Göingenmetsään. Rosvomuorin villi tenava juoksi hänen edessään, ja toverina hänellä oli maallikkoveli, joka oli puhutellut rosvomuoria yrttitarhassa.
Hannu apotti oli hartaasti halunnut päästä tälle matkalle ja oli nyt sangen iloissaan, että siitä tuli tosi. Aivan toisin oli maallikkoveljen laita, joka häntä seurasi. Hän piti tavattoman paljon Hannu apotista, eikä olisi mielellään sallinut toisen seurata eikä valvoa hänen turvallisuuttaan, mutta hän ei suinkaan uskonut, että he saisivat nähdä mitään jouluyönpuutarhaa. Hän arveli, että tämä kaikki olisi salajuoni, jonka rosvomuori ylen ovelasti oli virittänyt Hannu apotille, jotta tämä joutuisi hänen miehensä valtaan.
Ratsastaessaan pohjoista kohti metsäseutuun päin, näki Hannu apotti kaikkialla tehtävän valmistuksia joulunviettoon. Jokaisessa maalaiskylässä tehtiin tulta saunaan, että se lämpiäisi kylpemistä varten iltapäivällä. Aitoista kannettiin suuret määrät lihaa ja leipää tupiin, ja riihestä tulivat miehet tuoden suuria olkilyhteitä tuvanlattialle levitettäviksi.