Seuraavana iltapäivänä kirjoitti hän sen kohtauksen, kun luuvaloinen vänrikki Rutger von Örneclou koetti nousta sängystä tanssimaan Lacachuchata, ja sitä seuraavana iltana syntyi juttu vanhasta neidistä, joka läksi tervehtimään ahnetta Brobyn pappia.
Nyt hän varmaan tiesi, että tähän tyyliin hän taitaisi kirjoittaa kirjan, mutta yhtä varma hän oli siitä, ettei kukaan jaksaisi lukea sitä!
Kuitenkaan ei useita lukuja käynyt kirjoittaminen näin yhdessä henkäyksessä. Useimmat vaativat pitkällistä työtä, ja hän saattoi käyttää ainoastaan pieniä hetkiä iltapäivin kirjoittamiseen. Kun hän oli kirjoittanut talven, luettuna siitä päivästä, jolloin hän oli antautunut romanttisuuden valtaan, oli noin tusina lukuja kirjoitettuina. Saattoi ennakolta nähdä, että koko kirja valmistuisi kolmen tai neljän vuoden kuluessa.
Keväällä 1890 Idun-lehti lähetti kutsumuksen kilpailuun noin sadan painosivun suuruisista novelleista.
Tässä oli tilaisuus sadulla, joka tahtoi tulla kerrotuksi ja päästä ulos maailmaan. Se kai se oli, mikä kiihoitti hänen sisartansa kehoittamaan häntä käyttämään tätä tilaisuutta. Tässä oli nyt vihdoinkin keino saada tietää, oliko kirjoituksensa niin kokonaan hyljättävä. Jos se sai palkinnon, oli paljon voitettu. Ellei se sitä saanut, olisi hän vaan samalla kannalla kuin ennen.
Hän suostui ehdoitukseen, mutta hänellä oli niin vähä luottamusta itseensä, ettei hän voinut tulla mihinkään päätökseen.
Vihdoin, tasan kahdeksan päivää ennen sisäänjättämisajan päättymistä, päätti hän ottaa romaanista viisi lukua, jotka riippuivat sen verran toisissaan, että niitä saattoi pitää novellina, ja kilpailla näillä.
Mutta nämä luvut eivät likimainkaan olleet valmiit. Kolme niistä oli vaivoin kirjoitettu, mutta kahteen jälelläolevaan oli tuskin luonnostakaan. Ja sittenhän kaikki oli puhtaaksi kirjoitettava.
Lisäksi tuli se seikka, ettei hän juuri silloin ollut kotonaan. Hän oli käymässä sisarensa ja lankonsa luona, jotka vielä asuivat Värmlannissa. Eikähän se, joka on tullut vähäksi aikaa tervehtimään rakkaita ystäviä, voi viettää päiviään kirjoituspöydän ääressä.
Hän kirjoitti siis öillä ja valvoi joka yö sillä viikolla neljään asti.