Hänestä näytti, kuin nuo suuret kuusenjuuret olisivat ruvenneet viittomaan hänelle uhkailevasti.
»Varo itseäsi sinä, joka tahdot olla jotain enemmän kuin Ahti!»
Lars Larsson tunsi sydämensä käpristyvän kokoon pelosta. Hän tunsi sellaista painoa rinnallaan että tuskin voi hengittää, ja hänen kätensä tulivat jääkylmiksi. Hän seisahtui silloin keskelle tietä ja koetti puhua järkeä itselleen.
»Ei koskessa mitään soittoniekkaa ole!» hän sanoi. »Se on vain turhaa luuloa ja taikauskoa. Samantekevää lie, mitä hänestä olen sanonut taikka en.»
Näin puhellessaan hän tirkisteli ympärilleen metsässä, ikäänkuin saadakseen vahvistusta omille sanoilleen. Jos olisi ollut päivä, niin olisi kai jok'ainoa pienoinen lehdyt kuiskannut hänelle, ettei metsässä ole mitään vaarallista, mutta nyt yössä seisoivat kaikki puut yhdessä ja äänettöminä ja näyttivät kätkevän kaikenlaisia vaarallisia salaisuuksia.
Lars Larsson rupesikin yhä kovemmin pelkäämään. Enimmän kammotti häntä se, että hänen vielä kerran oli pakko kulkea virran yli, ennenkun se erosi tiestä ja lähti omalle suunnalleen. Hän aprikoi että mitähän Ahti hänelle tekisi, kun hän kävi viimeisen sillan yli. Ehkäpä hän nostaisi ison mustan käden vedestä ja vetäisi hänet syvyyteen.
Hän oli niin peloissaan, että mietti kääntyä takaisin. Mutta sittehän hän taasen joutuisi virralle. Ja jos hän poikkeaisi tieltä ja painuisi metsään, niin olisi se jälleen vastassa, se kun kierteli ja kaarteli kaikkialla.
Hän tunsi sellaista tuskaa, ettei tiennyt mitä tehdä. Tuo virta oli kietonut ja vanginnut ja sitonut hänet, niin että hänen oli mahdoton päästä pakoon.
Vihdoin hän näki edessään viimeisen ylimenopaikan. Häntä vastapäätä viiran toisella puolella oli vanha mylly, joka kaiketi oli ollut kylmillä monta monituista vuotta. Iso myllynpyörä riippui liikkumatonna virran yli, padonsulku mätäni maalla, vesiruuhet olivat sammaltuneet, ja tyhjissä luukuissa kasvoi kallioimarretta ja naavaa.
»Jos olisi kuten ennen ja täällä olisi ollut ihmisiä». ajatteli soittoniekka, »niin olisin nyt pelastettu kaikesta vaarasta.»