Kuningas oikaisihe hiukan pystympään. Hänen molemmat silmänsä olivat auki. "Totisesti", hän sanoi, "minä tuon papin sijassa olisin saanut kyllikseni koko kaivoksesta."
"Kuningaspa on rikas mies", sanoi pappi. "Hänelle joka tapauksessa jää yltäkyllin. Niin ei käy pappiparan, joka on ihan varaton. Sellainen kun näkee, ettei Jumala siunaa hänen yritystään, niin hän ajattelee: Minun täytyy luopua ajattelemasta, että hankkisin näillä rikkauksilla itselleni mainetta ja hyötyä. Mutta enhän voi hopeata jättää maahankaan makaamaan. Minun täytyy kaivaa se kätköstään köyhäin ja puutteenalaisten hyväksi. Teen sen auttaakseni seurakuntaa eteenpäin.
"Yhtenä päivänä pappi siis lähti Olavi Svärdin luo, keskustellakseen hänen ja hänen veljensä kanssa, mitä hopeakaivokselle nyt alussa olisi tehtävä. Hän oli jo perille pääsemäisillään, kun sotilasten mökin lähellä häntä vastaan tuli rattaat, joiden ympärillä kulki saattomiehiä, pyssyt olalla, ja rattailla istui joku kädet selän taa sidottuina ja nilkat köysissä.
"Rattaat seisahtuivat papin mennessä ohi, niin että hän ennätti tarkemmin katsella vankia. Tämän pää oli siteissä, joten ei ollut helppo häntä tuntea, mutta papista hän kuitenkin näytti Olavi Svärdiltä.
"Hän kuuli vangin pyytävän vartijoiltaan, että saisi vaihtaa pari sanaa papin kanssa.
"Hän kävi silloin lähemmäs, ja vanki kääntyi häneen päin. 'Nyt sinä olet ainoa, joka tiedät missä hopeavuori on', hän sanoi.
"'Mitä sinä nyt puhut, Olavi?' kysyi pappi. 'Kas, siitä asti kun saimme tietää, että olimmekin löytäneet hopeavuoren, emme velimiehen kanssa tahtoneet enää sopia niin hyvin kuin ennen, vaan jouduimme alituisesti riitaan. Ja eilen illalla kinastelimme siitä, kumpi meistä oli ensimäisenä kaivoksen löytänyt, tai mikä lieneekin ollut riidan aiheena, vaan siitä nousi tappelu ja minä löin veljeni hengiltä, ja jättipä hänkin aimo muistomarjat tuohon otsalle. Ja nyt kun minä joudun hirteen, niin sinä olet ainoa ihminen, joka tiedät kaivoksen paikan. Mutta yhtä asiaa sinulta pyytäisin.'
"'Puhu veikkonen', sanoi pappi. 'Teen puolestasi kaikki mitä voin.'
"'Tiedäthän, että minulle jää monta pientä lasta', alkoi sotilas, mutta pappi keskeytti hänet.
"'Siitä sinä ole vallan huoletta. Mitä kaivoksesta tulee sinun osallesi, sen he saavat, aivan kuin itse eläisit.'