Anne-Marie (ikävystyneesti). Niin, Mauritz, mehän puhuimme siitä jo matkalla.
Mauritz. Jos setä vain tahtoisi ottaa meidät siipiensä suojaan, niin onnemme olisi varma. Sinä tiedät, miten rikas hän on, Anne-Marie. Hän omistaa yksitoista sulattoa ja sitä paitsi tehtaita ja metsiä ja taloja ja kaivoksia. Mutta sedän mieliksi on kovin vaikea olla. Jollei hän ole tyytyväinen minun vaimooni, niin voi hän testamentissaan määrätä koko omaisuutensa muille.
Frida (astuu heidän luokseen). Niin, ruoka on valmis, jos herrasväki tahtoo käydä illalliselle! Mauritz herra saa kai olla isännän sijaisena.
Mauritz. Kiitos, Frida! On tosiaankin suloista saada hiukan ruokaa. (Astuu ruokapöydän luo Anne-Marien kanssa.) Ja miten hyvältä ruoka maistuukaan ulkona! (Frida tarjoo leipää.) Kiitos, Frida! Mutta kyllä me tulemme yksin toimeen. Täällähän on kaikkea.
Frida. Kunhan Mauritz herra vain pitää huolta siitä, että morsian saa ruokaa? Ei suinkaan hän unohda tarjota, hänelle juustovanukasta?
Mauritz. Frida voi luottaa minuun. (Ystävällisesti ja tuttavallisesti.) Tahtoisin niin kernaasti puhua Anne-Marien kanssa pari sanaa ennenkuin setä palaa takaisin, Frida.
Frida. Hyväinen aika! Miten typerä minä olen. Kuinka en tullut ajatelleeksi, että hän tahtoo olla yksin morsiamensa kanssa!
Anne-Marie. Emme me tahdo ajaa Fridaa pois.
Frida. Ajaa pois… Ei, ei hän aja ketään pois! Mutta minulla on kylliksi puuhaa muutenkin, sen voin vakuuttaa, sillä meillähän on huomenna suuret pidot talossa.
Mauritz. Yleensä minä luulen, Anne-Marie, me voimme olla hyvin tyytyväiset tuloomme… Maistapa tätä maitoa, Anne-Marie! Tämmöistä et saa kaupungissa. Mutta huudahduksesi johdosta portailla äsken tahtoisin varoittaa sinua, ettet antaisi sedän huomata matkamme varsinaista tarkoitusta. Minusta ei ole lainkaan liikaa, jos hän auttaa minua. Päin vastoin olisi minusta hänelle suureksi eduksi, jos hän saisi apulaisekseen sellaisen miehen kuin minut. (Takapihalta kuuluu lehmänkellojen kilinää ja Anne-Marie kuuntelee vaistomaisesti.) Setä on todellakin kovin huolimaton…