Anne-Marie. Varmaankin lehmät tulevat kotiin, Mauritz! (Kohoaa pystyyn, hyvin huvitettuja.)
Mauritz (välinpitämättömästi). Saat toisen kerran käydä lehmiä katsomassa, Anne-Marie. Niin, niinkuin jo sanoin, setä on kovin huolimaton. Ajattelehan, että hän voi seisoa Filipstadin torilla ja heittää kourallisen rahaa katupojille! Ja korttipelissä hän voi kadottaa tuhansia riikintaalereita ja heti sen jälkeen ottaa viimeiset setelit lompakostaan esille ja sytyttää niillä piippunsa. Sellainen mies tarvitsee jonkun läheisyydessään, joka voi puhua hänelle järkeä.
Anne-Marie. Miten sääli minun on sinua, Mauritz, — kun sinulla on sellainen setä.
Mauritz. Et voi tosiaankaan arvata, millä tavalla hän käsittelee rahoja. Isäni lähetti minun mukanani muutamia Suursulaton osakkeita, jotka hän toivoo sedän ostavan häneltä. Isä pelkää niiden tuottavan tappiota, vaan setähän ei välitä mistään sellaisesta, hän ostaa ne varmaan. Meidän mielestämme on paljoa parempi, että sedän rahat tulevat siten meidän hyväksemme, kuin että hän tuhlaa niitä muille. Mutta, Anne-Marie, sinä et taida syödä yhtään mitään! Tässä on hanhenrintaa. Ja kananpaistia. Fridan keittotaito on suuressa maineessa täällä maalla.
Anne-Marie (hajamielisesti). Kiitos, Mauritz. Mutta minkä kumman kalan he ovat ripustaneet kunniaportin päälle?
Mauritz. Se on tietenkin taas sedän mauttomuuksia. Se merkitsee luultavasti, että hän on iloinen lohi tai jotakin muuta sentapaista. Mutta palatakseni äskeiseen puheeseeni! Sinun pitää olla hyvin tahdikas sedän seurassa!
Anne-Marie. Ehkäpä hän sittenkin ymmärtää… Miksikä me muuten olisimme tulleet tänne?
Mauritz. Tulleet tänne! Niin hyvissä väleissä kuin setä ja minä olemme! Olisihan se suorastaan epäkohteliasta, jollen toisi hänelle morsiantani nähtäväksi. — Setä on romantikko pohjaltaan, tiedätkös, Anne-Marie. En epäile lainkaan, että hän, nähdessään, miten lämmin ja epäitsekäs rakkaus yhdistää meidät toisiimme, tulee niin liikutetuksi, että hän jonakin kauniina päivänä tarttuu meitä käsiin kiinni ja sanoo: "Mauritz, sinähän joka tapauksessa kerran perit minut! Mitä varten sinä siis lukisit lakitiedettä edelleen Upsalassa? Eikö ole paljoa parempi, että alusta alkaen antaudut tehdasalalle? Mitä arvelet siitä, jos ottaisit hoitaaksesi jonkun tehtaistani?" Tai ehkäpä hän kerrassaan lahjoittaa minulle jonkun tehtaan. Sehän ei merkitsisi hänelle suuria.
Anne-Marie. Se olisi aivan liian ihanaa, Mauritz.
Mauritz. Vai niin, arveletko sitä todellakin, Anne-Marie? Mutta siinä tapauksessa sinun täytyy myös koettaa auttaa minua.