Anne-Marie (punaisena ja hirveän hämillään, ei vastaa mitään).
Patruuna Teodor (yhä vallattomammin). Miltä sinä luulet Sigridistä tuntuneen, kun hänen täytyi mennä hirviötä vastaan? Hän ei suinkaan ollut arkalasta kotoisin! Hän ei heti ensi hetkessä joutunut hämilleen…
Anne-Marie (purskahtaa itkuun, hypähtää ylös pöydästä ja katoaa sisään).
Patruuna Teodor (nousee). Mitä ihmettä? Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö vuorineuvoksetar tahtoisi mennä hänen perässään ja lepytellä häntä?
Vuorineuvoksetar. Tuo nuori ihminen ei osaa käyttäytyä. Mutta sittenkin hän on hyvin miellyttävä. Hän on aivan harvinaisen nuori ja miellyttävä.
Patruuna Teodor. Eihän hän ole syönyt mitään! Eikö vuorineuvoksetar tahtoisi mennä hänen perässään ja sanoa hänelle, että annan heti paikalla tehtaan Mauritzille, kunhan hän vain palaa aamiaistaan syömään!
Vuorineuvoksetar. Poikani Teodor, tuollaisella nuorella ihmisellä on niin hyvä ruokahalu, että hän syö aamiaista lahjuksittakin.
Patruuna Teodor. Mitä vuorineuvoksetar sitten arvelee, että minun pitäisi tehdä?
Vuorineuvoksetar. Sinun pitää kadota aamiaispöydästä, Teodor.
Patruuna Teodor (huomattavan vastahakoisesti). Onko se ainoa keino?