Vuorineuvoksetar. On kyllä. Sinun pitää kadota, ja minäkin katoan. Se on ainoa keino.
Patruuna Teodor (nousee ja tarjoo käsivartensa vuorineuvoksettarelle). Niin, ei suinkaan ole muuta neuvoa. (He -poistuvat.)
Frida (tulee keittiöstä ja alkaa korjata pöydästä).
Anne-Marie (näyttäytyy hetken kuluttua, katselee varovaisesti ympärilleen). Onko Frida yksin?
Frida. Nyt kai mamseli Anne-Marie lopettaa syömisensä! Eihän hän ole juonut kahviakaan kuin puolilleen.
Anne-Marie (kiiruhtaa aamiaispöytään). Kiitos, Frida! (Käy pöytään istumaan.)
Frida. Ja sitten hän kai lähtee katselemaan puutarhaa, kunnes sulhanen palaa kotiin. Jos hän menee tästä oikealle rakennuksen ympäri, niin joutuu hän suoraan ruusutarhaan.
Anne-Marie (epäröiden). Puutarhassa on kai hyvin kaunista, Frida?
Frida. On kyllä, siitä mamseli Anne-Marie voi olla varma. Kuukausiruusut ovat alkaneet kukkia. (Tuttavallisesti.) Mansikkamaastakin voi löytyä jokunen kypsä mansikka, jos hän etsii tarkasti.
Anne-Marie. En minä välitä niin suuresti puutarhasta, Frida. (Innostuneena.) Tietääkö Frida, kotona meillä on vain yksi ainoa lehmä! Meillä on vain aivan pieni navetta. Eikä meillä ole tallia lainkaan.