Nyberg. Hyvästi sitten, vuorineuvoksetar! (Menee.)
Anne-Marie (on kuunnellut keskustelua mielenkiinnolla, kääntyy nyt vilkkaasti Teodor sedän puoleen, joka on kiikuttanut keinua hyvin kiivaasti. Hän puhuttelee nyt häntä pelottomasti ja hyvin sydämellisesti). Teodor setä, etkö tahtoisi pysähdyttää keinua, jotta saisin keinua vielä hetken aikaa, ennenkuin lähdemme edemmäksi? (Epäiltyään hiukan.) Miten kaunista, ettei Teodor setä tahtonut rangaista miestä, joka ilmankin oli jo onneton.
Patruuna Teodor (synkkänä, luotaantyöntäen). En minä kuunnellut heidän puhettaan. (Hiukan ystävällisemmin.) En minä luullut, että sinä viitsisit enää katsella mitään.
Anne-Marie (käy keinuun istumaan). Enkö enää mitään! Tahtoisin kulkea täällä kaiken päivää paikasta paikkaan! En koskaan olisi voinut uskoa, että olisi mitään näin täydellistä olemassa. Koetan painaa kaikki mieleeni, jotta voisin sitten kertoa äidille oikein tarkasti, kun palaan kotiin. Kaikkein ensiksi näin navetan, ja sitten työhevosten tallin, ja vaunuhevosten tallin, valjashuoneen, vaunuliiterin, kuskinhuoneen ja pikentinkamarin.
Patruuna Teodor. Ja sitten aittoja ja latoja ja — —
Anne-Marie (laskee sormin). Ei, setä sekoittaa! Sitten me tulimme lammaskarsinaan ja sikolättiin ja kanakoppiin ja hanhitarhaan lammikon rannalla. Sitten me menimme viinikellariin ja perunakellariin ja jääkellariin. Ja sitten siellä oli ullakoita vaatteita ja kuivausvinttejä lautoja varten ja puuvajoja ja makasiineja ja työkaluversta ja nikkarinversta ja olutpanimo ja pesutupa ja leivintupa… (Keskeyttää ihastuksissaan.) Miksikä setä ei mene naimisiin? Ajattelehan, miten onnellinen se olisi, joka saisi olla emäntänä tällaisessa talossa!
Patruuna Teodor. Mitenkä sitten kävisi Mauritzin perinnön?
Anne-Marie (hämillään). Se oli hyvin tyhmästi sanottu! Setä ei tietenkään voi mennä naimisiin, kun setä ei voi saada sitä, jota haluaisi.
Patruuna Teodor (hyvin huvitettuna, tekeytyy loukkaantuneeksi). Sinun mielestäsi minä tietenkin olen niin vanha, ettei kukaan voi pitää minusta?
Anne-Marie (aivan hämillään). En minä sitäkään tarkoittanut, setä. — Eikö mennä vuorineuvoksettaren luo?