Anne-Marie. Teodor setä!
Patruuna Teodor. Mene sisään, sanon minä! Oi, minä olin houkkio, minä! Mutta sinä olet samanlainen kuin Mauritzkin. Sinä onnistuit vain paremmin. Mutta etpä voinutkaan näytellä loppuun saakka, kun otin sanoistasi kiinni. Mene sisään, sanon minä!
(Hän heittäytyy tuolille kädet nyrkissä ja katsoo synkkänä eteensä.)
Anne-Marie (peloissaan ja pahoillaan). Ei se ole niin! Ei laisinkaan niinkuin… Voi, setä! En tiedä…
Patruuna Teodor (kääntyy häneen katsoen pitkään ja tuskaisesti). Älä välitä minusta! Minulla on seuraa, minua odotetaan keilaradalla. — Voit sanoa Fridalle, että hän toisi juotavaa! (kiivaasti) Oi, etkö voi jo mennä, niin ettei minun tarvitse nähdä sinua! Minä olen niin tottunut siihen, että minulle teeskennellään ja imarrellaan. Luulin, ettei kukaan enää voisi vetää minua nenästä. Mene tiehesi! Minuun koskee niin kipeästi kun näen sinut. Sinun näkemisesi tuottaa minulle suurempaa kipuaa kuin muiden.
(Hän istuu hiljaa ja tuijottaa eteensä, sillä välin kun Anne-Marie aivan kuin unessa, kädet sydäntä vasten painettuna, vetäytyy ovesta sisään.)
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.
Bohultin puutarha koristettu kirjavilla lyhdyillä ja köynnöksillä. Suuren puutarhamajan suuressa ikkunassa on kirjavat lasit. Se on sisältä valaistu, niin että se loistaa kuin hohtokivi. Ulkopuoleltakin se on valaistu kirjavin lyhdyin. Sisäänkäytävä suurien kaksoisovien kautta. Korkeat, kukkivat, ruukkuihin istutetut oleanderipuut ympäröivät kapeaa kuistipermantoa, joka ympäröi puutarhamajaa ja samoin ylintä porrassiltaa.
Oikealla pöytä, jolla seisoo suuri boolimalja ja joukko laseja.
Vasemmalla sohvia, tuoleja ja pari pientä valurautaista pyöreää pöytää.