On kesäyö kahdentoista ja yhden välillä. On yhä hämärä, mutta näytöksen aikana aamu alkaa sarastaa ja aurinko nousta. Näytöksen alussa kuuluu vähä väliä keilojen vierimistä.
Kun esirippu nousee, on joukko baalipukuisia neitoja kerääntynyt Mauritzin ympärille, joka seisoo kuistin sillalla oleanderipuiden keskellä ja pitää puhetta. Yleisö kuulee vain viimeiset säkeet puheesta.
Mauritz.
Hän lamppu on, mi hiljaa valaisee
vain kotipiirin, ei hän tahdo loistaa.
Hän kodin sopukassa hyräilee
ja miehen otsalta hän pilvet poistaa.
Hän koivun rinnalla nyt kukoistaa.
Hän on… hän on… jo laulu loppuun saa,
mä pyydän vain nyt maljaan yhtymään
kunniaks Pohjan vienon neidon tään.
Naisten malja, hyvät herrat! Ja nyt me hurraamme oikein ylioppilaiden tapaan! Hipp, hipp, hipp! Hurraa, hurraa, hurraa!
(Kaikki yhtyvät hurraahuutoihin. Sen jälkeen juodaan
malja kaikkien yhtyessä siihen. Laseja kilistellään.)
Nuoret naiset (Mauritzin ympärillä, huutavat hänelle). Miten kaunista! Ihastuttavaa! Kas, että sinä osasit sepittää niin kauniin runon! Ei meillä ollut aavistustakaan siitä, että sinä olet runoilija, Mauritz! (Hän kääntyy toisesta toiseen ja kilistelee laseja. Hän on vallaton ja tyytyväinen ja hänen ulkomuotonsa on hyvin edukseen. Anne-Marie pysyttelee varjossa. Kun Mauritz on kilistellyt toisien kanssa, lähestyy hän häntä.)
Mauritz (hiljaa, tuttavallisesti). No, mitä sinä pidit puheestani, Anne-Marie?
Anne-Marie (on koko näytöksen aikana hiljainen, ikäänkuin vanhentunut. Hän ei ole enää lapsellisen ujo, vaan sanoo mitä hän tahtoo joutumatta hämilleen.) Se oli hyvin kaunis, Mauritz. Olisin toivonut, että setä olisi ollut kuulemassa.
Mauritz. Sitäpä minäkin. Odotin viimeiseen asti, että hän ilmestyisi. Mutta voihan se olla yhdentekevääkin. Hän ei ole kovin runollinen luonteeltaan, tuo hyvä Teodor setä. Tuskinpa hän panee arvoa muille kuin Wilhelmssonin runokokeille. Mutta sedästä puhuessamme, en ole koskaan nähnyt häntä niin merkillisenä kuin tänään. Onpa sekin laitaa, kun lähtee heittämään koko yöksi keilaa, vaikka talo on täynnä vieraita, eikä tule edes tervehtimään heitä! Mutta tietäähän hän, että hän voi luottaa minuun.