Anne-Marie. Minun on yhtä hyvä näinkin, Frida. Minua ei haluta tanssia tänä iltana. — Eikö Teodor-setä ole tullut vielä keilaradalta, Frida?
Frida. Ei hän tietääkseni ole tullut. Hän ei viitsi tulla, vaikka olen useamman kerran lähettänyt hänelle sanaa. Mutta nyt minä aioin kysyä, saisinko viedä terveiset mamseli Anne-Marielta ja sanoa, että mamseli Anne-Marie haluaisi puhua hänen kanssaan.
Anne-Marie. Ei, ei mitenkään, Frida! Ei se sovi. Frida ei saa viedä terveisiä minulta!
Frida. Miksikä minä en saisi viedä terveisiä mamseli Anne-Marielta?
Anne-Marie (tuskissaan). Siksi että… Ei, ei se sovi! (Malttaa mielensä ja jatkaa levollisemmin.) Siksi että setä on suuttunut minuun, Frida.
Frida. Sitä ei kukaan voi uskotella minulle. Ei täällä pitkiin aikoihin ole ollut ketään, josta hän olisi pitänyt niin paljon kuin mamseli Anne-Mariesta.
Anne-Marie. Minä tarkoitan täyttä totta, Frida. Hän on sanonut, ettei hän halua enää nähdä minua.
Frida. Ash, ei pidä välittää siitä mitä hän sanoo! Hän suuttuu ja heltyy taas samassa hetkessä. Mutta jos asian laita on niinkuin mamseli Anne-Marie sanoo, niin voi se riippua jostakin muusta, mutta se on vain hyväksi.
Anne-Marie. Mistä sitten, Frida?
Frida. Eikö mamseli Anne-Marie ole koskaan kuullut, että kun patruuna oli kahdenkymmenen vuoden vanha ja mamseli Anne-Marien äiti oli paria vuotta nuorempi…