Anne-Marie. Yö oli kovin kuuma, Gunilla täti. Ehkä setä ei saanut kuumuudelta nukutuksi, vaan nousi varhain ylös.
Vuorineuvoksetar (astuu Anne-Marien kanssa näyttämön etualalle ja käy istumaan). Kultaseni, kun minä sanon, ettei poikani Teodor ole maannut vuoteessaan tänä yönä, niin voit olla varma siitä, että asia on niinkuin minä sanon.
Frida (keittiöstä). Aioin vain ilmoittaa, että aamiainen on valmis. Mauritz herra odottaa ruokasalissa mamseli Anne-Marieta.
Vuorineuvoksetar. Tulehan tänne, Frida! Koska Frida tuli ulos, niin tahdon kysyä Fridan mielipidettä. (Anne-Marielle, joka odottaa jännittyneenä.) Mene sinä Mauritzin luo, kultaseni! Sinä et kuitenkaan voi ratkaista tätä arvoitusta. (Anne-Marie poistuu.) No, mitä Frida luulee sen merkitsevän, että minun poikani Teodor on kävellyt puutarhassa kaiken yötä?
Frida. Vuorineuvoksettaren ei tarvitse kysyä sitä minulta. Sen hän tietää yhtä hyvin kuin minäkin.
Vuorineuvoksetar. Pojanpoikani Mauritz on ollut kovin kiinni noissa näytelmäpuuhissa patruuna Westlingin luona, Frida.
Frida. Niin, harjoituksia on ollut tuhkatiheään. Eipä tunnu juuri siltä, kuin hän olisi ollut vieraisilla Bohultissa. Tuskin hän on näyttäytynytkään täällä, kun hänen jo on ollut pakko taas lähteä sinne.
Vuorineuvoksetar. Minä odotin paljon tuosta seuranäytelmästä, Frida. Minä kirjoitin miniälleni, pormestarinnalle Filipstadiin, että meillä oli syytä odottaa siitä mitä hyvänsä.
Frida. Niin, kyllä minä mamseli Anne-Marien sijassa olisin purkanut kihlauksen sata kertaa. Mutta hän vasta on kärsivällinen kuin enkeli. Ja patruuna on ollut niin ystävällinen hänelle, että ehkäpä hän ei ole niinkään paljon kaivannut Mauritz herraa.
Vuorineuvoksetar. Poikani Teodor on todellakin ollut kovin huomaavainen hänelle, Frida. Hän on näyttänyt hänelle kaikki tehtaansa. Hän on ajanut heiniä hänen kanssaan. Eräänä päivänä näin, että he auttoivat Fridaa ja poimivat puutarhamansikoita, ja toisen kerran luullakseni he huvikseen olivat mukana leipomassa.