Anne-Marie. Teodor setä ei suinkaan ole onnellinen eläessään täällä aivan yksin, Gunilla täti. Ehkäpä hän ei ole voinut nukkua tänä yönä siksi, että hän on pahoillaan, kun me kaikki matkustamme nyt pois eikä hänellä ole enää ketään kenen kanssa jutella.
Vuorineuvoksetar. Kultaseni, mihinkä sinä tahdot tulla?
Anne-Marie. Ei suinkaan täti pane pahakseen, vaikka puhunkin suoraan? Mutta Frida sanoi minulle… Hänhän tuntee sedän paremmin kuin kukaan meistä…
Vuorineuvoksetar. Fridalla on hyvä arvostelukyky, kultaseni, mutta hän ei sittenkään ole muuta kuin palvelija.
Anne-Marie. Mutta hän on varmaankin oikeassa, kun hän sanoo, että Gunilla tädin pitäisi muuttaa tänne Bohultiin asumaan.
Vuorineuvoksetar (helpotuksella). Vai niin, sitäkö sinä tahdoit sanoa, kultaseni! Mutta se on mahdotonta. Ymmärräthän sinä, että kun neljäkymmentä vuotta on ollut naimisissa yhden Fristedtin kanssa, niin tarvitsee lepoa. Eikä täällä siihen ole tilaisuutta. Se lyhentäisi minun elämääni, kultaseni.
Anne-Marie (kiivaasti). Täti ei välitä yhtään Teodor sedästä! Tädistä on aivan yhdentekevää, vaikka hän menisikin hukkaan! Sellainen mies, täti! Joka voi tehdä niin paljon hyödyllistä ja luoda niin paljon kaunista!
Vuorineuvoksetar. Kultaseni, kultaseni! Ajattelehan hiukan, kelle sinä puhut!
Anne-Marie (vieläkin kiivaammin). Täti sanoo, että tädin elämä lyhenisi, jos täti muuttaisi tänne, ja onhan se mahdollistakin. Mutta tädin pitäisi olla tyytyväinen voidessaan uhrata pari vuotta elämästään sellaisen pojan hyväksi. Minkä arvoinen tädin elämä on verrattuna häneen?
Vuorineuvoksetar. Kultaseni, tiedätkö, että sinä loukkaat minua?